Tiistai:

Ajattelin nyt taas vähän päivitellä tännekin kuulumisia, kun kerrankin on aikaa. Töitä tehdessä tuntuu, et aika kuluu taas kun siivillä, nyt on jo tiistai ja oon jo ollu kaks päivää tuolla punaisella ristillä töissä. Ja niin tahtoisin olla siellä vielä monta viikkoa lisää, oon niiiiin tykännyt! Paras harjoittelupaikka ainakin tekemisen suhteen tähän mennessä!

Olen siis tosiaan nyt ollut kaksi päivää immunohematologialla töissä ja on ollut tosi kivaa! Mut pistettiin heti eilen istumaan välittömästi penkkiin, lyötiin pipetti käteen ja sanottiin, että ole hyvä ja pipetoi. Mulle kerrottiin ohjeet ja mä pipetoin sen mukaan! Pääsin tekemään vaikka ja mitä tutkimuksia veriryhmänmäärityksistä immunoglobuliinien titteröinteihin! Täällä Punaisen Ristin pisteessä pääsee luovuttamaan vertakin, minkä takia suurin osa meidän "rutiini-laboratorion" näytteistä onkin verenluovuttajilta ja trombosyyttienluovuttajilta otettuja seulontatutkimuksia, joista tutkitaan muun muassa HIV:tä, hepatiitteja ja syfilistä. Lisäksi tietty tutkitaan veriryhmät joko yhteen, kahteen tai kolmeen kertaan, riippuen siitä, montako kertaa kyseinen henkilö on käynyt jo luovuttamassa verta. 
Olen päässyt tutustumaan jo näihin analysaattoreihinkin, joita täällä käytetään, koska aamupäivät on vähän hiljaisempia, jolloin on aikaa tehdä kaikkee "turhaa". Harmittaa aika paljon, että tää harjottelujakso on yhteensä vaan 40 tunnin mittainen, koska täällä oisin hyvin voinu olla vähintään tuplasti toin tuntimäärän!

Eilen tulin töistä kotiin ja tää herra pääherra avas mulle oven, kun halusin tulla sisälle mun potkulaudan ja painavan repun kanssa uuvuttavan työpäivän päätteeksi. Noh, meninpä rullaamaan sitä potkulautaa tossa käytävässä, niin sain oikein julmetut nootit siitä, kun LATTIA LIKASTUU (?!?!?). Niinkun se ei likastuisi kengistä. Ja sitten mulle ilmotettiin, että en saa ees tuoda sitä sisälle, vaan mun pitää jättää se lukitsematta tohon pihalle, kun jos mä saan tuoda potkulautani huoneeseeni, niin muutkin haluaa tuoda pyöränsä sisälle. Syvä huokaus. Painelin siitä sitten omaa huonettani kohti ja tää herra pääherra seurasi mun perässä ja narisi siitä, että mun pitäs laittaa se potkulauta kasaan tuon viiden metrin matkan takia, kun kävelen tossa sisällä. Mä soitin kyllä poskeeni ihan huolella hänelle takasin, anteeks äiti - en ole tulossa maitojunalla kotiin, mutta mun mielestä tää on jo ihan naurettavaa. Siinä se seisoi mun vieressä, kunnes nostin sen potkulaudan kämppäni ovella ilmaan. Ei hele sentään. Sain jo kovasti myönnytyksiä, kun Markus tulee tänne ylihuomenna ja täällä ei oikeesti sais olla kuin kolme yötä, mutta koska olen Suomesta, niin ei se viisi yötä nyt niin paljoo yli kolmen ole... Toivottavasti on sama ääni kellossa vielä huomennakin, kun käyn lunastamassa Markukselle yöpaikan...... :-D

Eipä täällä kauheesti mitään muuta olekaan tapahtunut.. Kauhee sumu ollut nyt kaks päivää, kun Villach ja Klagenfurt on molemmat vuorien välissä, minkä takia tänne laskeutuu tälleen syksyllä aina hirvee sumu. Tänäänki se sumu väisty vasta kolmen maissa ja nyt onkin sitten jo pimeää. Aamusin on viel ihan suhteellisen lämmin (mun mielestä), mutta nää valittelee jo hurjaa kylmyyttä, kun elohopea on laskenut sinne 7 asteeseen. Noh, jokainen tavallaan. Tänään laitoin ekan kerran hanskat käteen, kun lautailin juna-asemalle. Mistä tulikin mieleen, että SAAN NUKKUA AAMUISIN TUNNIN PIDEMPÄÄN KUIN TAVALLISESTI!!! Mun työt alkaa aamusin vasta kahdeksalta, ah, tätä onnea ja autuutta!

Valokuvia mulla ei nyt valitettavasti ole postailla, kun en jaksanut jäädä ottamaan kuvaa noista kanoista, jotka juoksee vapaana tossa autotiellä, joka johtaa tänne meidän parkkipaikalle (wåååt??). Ehkä sitten ensi kerralla! Voi kyllä olla, että kirjottelemiset menee johonkin ensi viikon puoleen väliin, kun tosiaan saan sitä seuraa tänne ja sillon mulla on mahdollisesti jotain muuta tekemistä, kun istua tietokoneella kirjottamassa!

Viivi