Joulukuu ja lunta:

Jee jee jee, vihdoin on joulukuu ja joulukalenteriaika! Itsekin kävin ostamassa suklaakalenterin! Täällä tätä valikoimaa on kyllä laidasta laitaan, ja hinnasta hintaan. Parhaimmillaan suklaamyymälän joulukalentereista saa pulittaa siistit 40 euroa ja Milkan joulukalenterillakin on komeat 7 euroa hintaa. Mä päätin tänä vuonna ostaa budjettijoulukalenterin kolmella eurolla ja syödä ihan vaan normaalia joulukalenterisuklaata, kun tässä nyt on tota Milkan suklaata kuitenkin tullut jo jonkun verran syötyä.. Ei liikaa, sillä ei, en ole lihonnut! Mutta silti! Ja kun mieluummin budjetoin joulukalenteriin vähän vähemmän ja käyn sitten vähän useammin joulumarkkinoilla kumoamassa muutamat Glühweinit kavereiden kanssa! Tai ostan jotain muita hyviä joulujuttuja kaupasta tai muualta (tai käyn ihan vaan sairaalan ruokalassa syömässä lounaan, joka esimerkiksi tänään oli revittyjä lettuja eli "Topfen-Rahmschmarren" mandariinikiisselillä.......).

No, mutta tosiaan.. Viime viikolla olin vielä Klagenfurtissa sytologialla töissä ja se viikko oli pojat matelemista. Kiinnostus oli monta metriä mullan alla ja tosiaan minuutti kerrallaan mentiin eteen päin. Tolla toisella viikolla opinkin kyllä sitten jo jotain, vaikka en uskonut siellä oppivani yhtään mitään ja ei, tämä ei ollut pelkästään asenne vika! Pääsin toisella viikolla vielä tekemään immunohistolla paljon juttuja, värjäämään muun muassa laseja ja minulle opetettiin byrokraattisia asioitakin. Ohjaaja siellä oli todella puhelias ja hyvin kiinnostunut Suomesta ja Suomen terveydenhuollosta sun muusta, joten siellä aika meni enimmäkseen jutellessa. Värjäysautomaattikin siellä taisi tiistaina hajota, mutta minä en ollut tällä kertaa asialla. Siinä sitten niissä myrkkypöllyissä siirreltiin kippoja ja kuppeja ja vähän siinä sitten samalla niissä huuruissa päällysteltiin laseja ja muuta kivaa. Mikroskopoimassakin olin monta päivää ja liian monta tuntia, mutta aloin pikku hiljaa itsekin erottamaan, mitä sieltä lasilta oikein etsitään ja aloin aavistellakin jo ihan oikeita asioita. Noh, ei tuo sytologia nyt kuitenkaan ole se mun juttu, pakko myöntää, joten bye bye patologia!

Tällä viikolla aloitin Villachin aluesairaalassa keskuslaboratoriossa hematologian jakson. Alun perin minun oli tarkoitus tehdä vain hematologiaa, eli paljon mikroskopointia olisi luvassa, minkä lisäksi verenkuvia ja hyytymistutkimuksia. Lisäksi olisi tarkoitus päästä tekemään punktioista erilaisia valmisteita (pleura, likvor, askiittes yms.). Menin ihan täydellä innolla maanantaina töihin, koska hema nyt kuitenkin kiinnostaa ja kovasti.
Paikan päällä sitten selvisikin, että teenkin ensin viikon verran immunohematologiaa eli veriryhmiä ja vasta-ainetutkimuksia, minkä jälkeen 1½ viikkoa vielä itse hematologiaa. Olin ihan innoissani, koska siellä Punaisella ristillä harmitti ihan hirveästi, kun aika jotenkin vain loppui kesken. Mun ohjaajakin tuolla immunohemalla on ollut tosi hyvä, koska hän toimii myös opettajana Salzburgissa ja tietää noista asioista ihan hirveästi. Tehdään aina niin, että ennen uusia tutkimuksia kerrataan taustat ja perusteet, miksi kyseinen tutkimus tehdään ja mitä sillä yritetään selvittää, minkä jälkeen pääsen työntekoon. Kun sitten sama tutkimus tulee seuraavan kerran, kerrataan asiat vielä lyhyesti, jotta ne jäisivät paremmin päähän. Tämä systeemi on minusta loistava ja olen jo parin päivän aikana oppinut enemmän immunohematologiaa, kuin koko Punaisen ristin jakson aikana!! Olen päässyt tekemään jo veriryhmämäärityksiä ja vasta-aineseulontoja, ristikokeita sekä yhdet kylmä agglutiniinit. Niiden lisäksi olen tehnyt muutamia muita vasta-ainemäärityksiä. Olen myös päässyt varailemaan veriä verensiirtoa varten ja kontrolloimaan veripusseja verikaapeissa. Vastauksiakin olen saanut jo vastailla ja allekirjoitella ihan itsekin! Kivaa on ollut ja kivaa tulee varmasti olemaankin! Lisäksi olen jo molempina päivinä päässyt reilusti ennen kolmea, mitä täällä nyt ei tavallisesti ole kyllä tapahtunut, koska jos töitä on kolmeen asti niin sitten kanssa työskennellään kolmeen asti! Mutta eipä tämä mua haittaa, välillä ihan kivaa päästä vapaalle aikaisemminkin!

Viime viikolla olin muutaman päivän kuumeessakin. Iltasin oli kuumetta ja pää särki ihan hillittömästi ja aamuisin ja päivisin oli vaan ihan hirveän huono olo. Troppasin itseäni koko ajan buranalla ja nukuin töiden jälkeen enkä tehnyt yhtään mitään. Lauantaina sitten sainkin nukkua pitkään ja hyödynsin sen sitten toden teolla nukkumalla yli 12 tuntia. Huomasi kyllä, että oli ollut kipeänä. Nyt alkaa jo olo pikku hiljaa normalisoitua ja jaksaa jo tehdä muutakin kuin nukkua.

Perjantaina olin koulussa pitämässä "osastotuntini" liittyen bioanalyytikon opintoihin Suomessa. Väsäsin PowerPoint - esitystäni kolme päivää ja yritin saada siitä mahdollisimman kattavan propaganda paketin, jotta itävaltalaisetkin opiskelijat lähtisivät meille harjotteluun/vaihtoon. Kun sitten olin opettajani kanssa käynyt lounaalla ja siirryimme luokkaan, jossa minun oli esitys tarkoitus pitää, huomasimme suosion olevan valtava: 2 ensimmäisen lukukauden opiskelijaa. Hell yeah. No, tulipa nyt osastotunti pidettyä ja nämä kaksi opiskelijaa olivat kyllä kiinnostuneita Suomesta ja meidän opiskelutavoistamme jne. Eli ei se esitys nyt ihan kuuroille korville mennyt. Esityksen jälkeen lähdin luokkakaverini kanssa syömään sushia kaupunkiin, minkä jälkeen siirryttiin ostoskeskukseen keräämään askartelutarvikkeita joulukransseja varten. Täällä on tapana pistää adventtien kynttilät kranssin päälle, joka on koristeltu erilaisin tilbehöörein. Niistä tuli kyllä ihan hienot, kun kuvia tossa edellispäivänä facebookissa katselin. Ajelin junalla Villachiin, jossa satoi ihan kiitettävästi räntää. Villachissa oli perjantaina Krampuslauf, jota oltiin Monikan, Danielin, Christianin ja Davidin kanssa katsomassa. Luistinradalle oli kasattu iso lava valoineen, jossa kaikki Krampukset ensin esittäytyivät ja olivat haastateltavana, minkä jälkeen ne lähtivät kävelemään ympäri joulumarkkinoita. Hirveitä otuksia, jotka kävi piiskaamassa naisia. Täällä siis 6.12 on Nikolauksen päivä, jolloin Nikolaus (joulupukki? tai jotain sinne päin) ja Krampukset tulevat koteihin ja antavat lapsille pieniä lahjoja tai krampusten tapauksessa risuja. Nikolaus sitten kertoo lapsille, ovatko he olleet kilttejä ja kertoo, missä asioissa olisi vielä ennen joulua parannettavaa, jotta jeesuslapsi sitten tuo niitä lahjoja kuusen alle (voi sitä raukka parkaa, kun se pieni lapsi kantaa kaikki lahjat koteihin, kyllä meillä suomalaisilla on helppoa, kun sen ison lihavan miehen reessä on aina tilaa lahjoille, voi toivoa ihan rauhassa mitä haluaa!). Kierreltiin siinä sitten vielä hetki joulumarkkinoita, juotiin Glühweinit ja tultiin kotiin!

Punasella matolla, oh yeah!

Löysin lajitoverin!!!!

Tämä leipoi joulumarkkinoilla omassa pienessä mökissään ja juteltiin Suomesta ja hänen Lapin reissustaan. Oli kiva leipuri!

Vain makkarat puuttui!

Krampukset vol 1.

Krampus vol 2.

Krampus vol 3.

Krampukset vol 4.

10 e sushit!

3 euron sushit!

Lauantaina lähdin Tuulin ja Annan kanssa shoppailemaan kauppakeskukseen, koska Annalla sattui olemaan sellainen olo! :-D No, minulla ei ollut mitään tekemistä, joten lähdin mukaan. Tuli nyt pyörittyä päivä suomalaisessa seurassa ja käytyä kunnolla kaupassa ostamassa juomia sun muita Markusta ja ensi viikkoa varten! ;-) Illalla sitten ajoissa nukkumaan ja seuraavana päivänä nassu kohti Salzburgia!

Koulu järjesti meille reissun Salzburgiin ja joulumarkkinoille. Lähtö tapahtui täältä asuntolalta aamulla klo 6:40, vaikkakin taksit oli jo edellisenä iltana tilattu saapumaan paikalle klo 6:30. Mä kyllä tiesin, mä niiiiin tiesin, että kaikki ei ole varmasti paikalla siihen aikaan. Ja kuinkas kävikään. Ensinnäkin nämä oli laskeneet ihmiset väärin ja takseissa ei ollut tarpeeksi tilaa. Onneksi minä ja yksi tyttö päästiin Patrickin kyydillä kaupunkiin, joten ongelma oli sillä hoidettu. Kuitenkin siinä oli pieni mutta, kun kaksi kaveria oli vielä vartin vaille seitsemän sikeästi nukkumassa ja treffit rautatieasemalla oli tasan seitsemältä. Taksikuskikaan ei näyttänyt iloiselta. Porukka pääsi kuitenkin paikalle siinä vähän yli seitsemän ja alettiin suunnistaa kohti junaa! Meitä oli yhteensä semmonen 40 henkeä ja kuljettiin pääasiassa Tuulin, Annan, Silvian, Danielin ja Emren kanssa. Käytiin Salzburgiin päästyämme ensin Salzburgin linnassa, jonne tietenkin käveltiin lähes pystysuoraa rinnettä pitkin ihan liian kauan. Huomasin tosiaankin olleeni kipeä, hyi olkoon! Linnan pihalla mut pelasti sopuhintainen Glühwein, jota sitten Lucin kanssa siinä ainoina alettiin heti kittaamaan (suomalainen sunnuntaipöhnä, anyone?). Joku sai mut huijattua lähtemään "Audio guide" museokierroksellekin, koska se kuului lipun hintaan ja oli siis meille ilmainen. Minä suuri museofani. Hyi. hyi. hyi. Ja se kesti vielä 30 minuuttia. Mä sitten vähän sitä kasettia kelailin ja kattelin ikkunoista ulos. Hienoa oli. Museosta mentiin siihen sisäpihalle kiertelemään joulumarkkinoita, jotka oli siinä linnan tiluksilla ja napsittiin porukalla kuvia ja juotiin Glüh-Met:tiä, eli hunajalla maustettua valkoviinipohjaista juomaa. Oli ihan hyvää kyllä sekin! Siitä sitten käveltiin keskustaan kiertelemään joulumarkkinoita. Voi sitä tavaran ja herkkujen määrää, ja Glühweinia.. Taisin taas juoda muutamat, muun muassa mustikalla maustettua tavaraa. Loppujen lopuksi mukaan tarttui neljä mukia ja paljon hyvää mieltä ja hyvä humalakin kaiken lisäksi. Loppupäivä vietettiinkin mäkkärin kahvilassa ja subwaylla, koska ulkona oli muiden mielestä niin kylmä :-D Jostain kumman syystä mä en tuntenut kylmyyttä.. Kävästiin matkalla vielä ruotsalais-suomalaisessa karkkikaupassa ja ostettiin ylihintaisia turkkareita. Subwayn subitkin oli ihan järkyttävän mauttomia ja kaupan päälliseksi saaduissa kekseissä ei varmaan ollut voin lisäksi yhtään mitään muuta. Matka kotiin ja sitten skypen kautta nukkumaan! 

Joulumarkkinakoju

Tuolta sitä mustikka Glühweinia sai, oli hyväää!

Herkkuja herkkuja!

Päivän ensimmäinen Glühwein kädessä!

Viivi, Anna, Silvia & Tuuli

Salzburgin maisemia linnalta katsottuna!

Silvia, Daniel, Viivi & Luc

Glüh-Met menossa!

"Lumipalloja"

Mäkin tahdon isoja joulupalloja. 

Ja näin mä niillä sitten koristelisin meidänkin pihan. Äiti, pliiiiiiiis!

Isoja keksejä ja kauniita sanoja!

<3

Siinä oli taas paljon tapahtumaa yhdelle viikolle. Tällä viikolla pitäis nyt olla hiukan rauhallisempaa. Tässä nyt kaksi päivää sadellut oikein kivasti lunta (sunnuntaina Salzburgissakin satoi koko ajan sankasti lunta, ah, oli ihanaa!) ja mä olen molempina päivinä kävellyt töistä kotiin ja nauttinut kauniista ilmasta ja lumisateesta. Nää töissä pitää mua ihan hulluna, koska täällä ihmiset kävelee lumisateella sateenvarjojen kanssa. Ainoastaan yksi lääkäri, joka puhuu myöskin suomea, koska on kova Suomi-fani, ymmärtää mua! 

Maanantaina näytti tältä!

Ja tiistaina tältä!

Ja meidän piha tältä. Ja täällä ei kolaa tunneta. Oveen oli vaan ilmestynyt lappu, että parkkeeraus omalla vastuulla, ei talvikunnossapitoa.

Huomenna matka vie toivottavasti toiseksi viimeisen kerran Klagenfurttiin tällä reissulla, kun edessä on toiseksi viimeinen tentti. Ja lauantai aamulla alkaa suuri extreme reissu Müncheniin, kun lähden hakemaan Markusta mun luokse viimeiseksi 1½ viikoksi. Saa nähdä mitä siitäkin reissusta tulee ja että päästäänkö ikinä takaisin kotiin! 

Viivi

Väsymys, totaaliväsymys:

Nyt on vähän kirjottelut taas jäänyt ja ei ihan hirveesti oo mitään ihmempiä tapahtunutkaan, koska mä vaan oon niin väsähtänyt. Nyt alkaa puhti loppua ja olisin jo ihan valmis tulemaan kotiin ja olemaan vaan. Tää koulun ja harjottelun yhdistäminen oli aika huono idea, pakko kyllä myöntää ja varsinkin tää asuminen täällä Villachissa, josta on matkaa Klagenfurtiin junalla se 40 kilometria ja sitä sitten väännetään edes takasin ja sen jälkeen vielä tehdään itävallan koulutehtäviä saksaksi ja suomen koulutehtäviä väännetään siihen kaveriksi suomeksi ja englanniksi. Perhekin olis Suomessa ja äidinkin kanssa olis kiva jutella vähän useemmin kuin kerran kuukaudessa, mutta tuntuu, että täällä ei vaan aika riitä. Tunnit loppuu mun vuorokaudesta kesken. Ja nyt tuntuu aika loppuvan täällä kokonaan kesken. Kolme viikkoa ja mä oon kotona. Ja mikä määrä kaikkia hommia mulla vielä on puristettavana ennen kuin pääsen kotiin! Kauhea paperisota edessä ja motivaatio pakkasella. Mitä tämä on?!

Noh, sytologia tosiaan harjoitteluna menossa tällä hetkellä. Ei inspaa, ei kiinnosta ja ottaa vaan päähän. Ainut, mikä lohduttaa on, että pääsen ajelemaan edes takasin Christinen kyydillä = säästän selvää rahaa ja aikaa. Lisäksi sekin vähän lohduttaa, että näiden kahden viikon aikana ei tuntejakaan tarvi tulla kuin 62 tuntia yhteensä, eli joka päivä klo 7:00 - 13:00, koska viime viikolla tein parina päivänä klo 14:00 asti duunia, eli tää viikko on sen yhden tunnin lyhempi. Mutta silti. Sytologia. Mikroskopointi (, josta johtuu jatkuva oksettava olo), ksyleeni (ja sen ah, niin ihanat myrkkykaasut) ja tylsyys. Miten voi jossain laboratoriossa olla noin vähän tekemistä? MIkroskopoida en tosiaan voi, kun oksetus yllättää jo kahden papa - lasin jälkeen. Olen siis asustellut melkeen koko ajan immunohistokemialla, joka on oikeestaan histologiaa eikä sytologiaa, mutta siellä saan tehdä vaikka mitä: leikata jääleikkeitä, värjätä laseja, mikroskopoida (.......) niitä laseja ja myöskin päällystää niitä (ksyleeni <3). Lisäksi olen oppinut tuon ohjaajan opastuksella vaikka mitä kaikista erilaisista värjäyksistä ja hän on opettanut mut tekemään myös immunohistologian paperihommia (jeejee.). Pääsin myös tekemään sytologisia näytteitä kilpirauhasbiopsioista, pleuranesteistä ja esimerkiksi virtsasta, mutta nekin on jo kertaalleen nähty ja siinä se. Sytologia ei todellakaan ole mun juttu. Eikä nää ees kaikki tykkää musta tuolla labrassa, mä huomaan sen. Eipä vois vähempää kiinnostaa, voivat vetää jotain päähänsä ja leikkiä lentäjiä. 

Torstaina oltiin Tuulin kanssa Klagenfurtissa jouluostoksilla, mikä oli kyl mun viikon yks highlighteista. Mentiin heti mun töiden jälkeen kaupunkiin ja koluttiin keskustaa ja ostoskeskusta monta tuntia läpi. Käytiin välillä vähän Glühweinilla ja Glühmostilla ja siitä sitten taas jatkettiin shoppailua. Ylpeänä voin kertoa hankkineeni kaikki joululahjat kaikille, jipii! Ja siitä sitten tultiin junalla kotiin ja mentiin saunaan! Saunassa kuitenkin tuli pieni takapakki, kun meille varatussa saunassa istuikin meidän rakas pakistanin vahvistus, joka alkoi mulle ihan tunteella päteä siitä, millainen saunan kuuluu olla ja miten täällä sauna on tehty ihan väärästä puusta ja sen takia se falskaa niin paljon lämpöä, KUN HEILLÄ Pakistanissa sauna on tehty mustasta puusta ja on sen takia paljon lämpimämpi kuin täällä Euroopassa. Ja heidän sauna lämmitetään maakaasulla, mikä on sitten niiiiin halpaa. Meinasin kysyä, että ovatko he käyneet tekemässä maakaasuputkeen ilmastointiteippi liitoksen, mikä selittäisi sen edullisuuden, mutta olin fiksusti hiljaa. Hänen mielestään saunassa (80 astetta) oli myös ihan järkyttävän kylmä ja hän myös fiksuna poikana kertoi, että oli tullut saunaan ja siellä oli ollut vain 30 astetta lämmintä, mutta hänpä oli heitellyt kiukaalle koko ajan vettä. Antakaa mun kaikki kestää. 10 minuutin jälkeen poika puhkui ja puhisi ja kinkun värisenä hyppelehti pois saunasta, kun ei enää niin vilpoista ollutkaan. Me sitten Tuulin kanssa vielä jatkettiin hyvillä mielin saunomista.

Glühwein - koju ulkosalla.

Glühwein - koju ulkosalla.

Perjantaina olin piparitaikina-tarvike-ostoksilla, koska lauantaina mulla ja Christinellä oli tarkotus leipoa joulupipareita, siis suomalaisia ja itävaltalaisia. Sain kylläkin kissojen ja koirien kanssa metsästää siirappia ja pomeranssinkuorta. Siirapin löysin loppujen lopuksi BIO - hyllystä ja maksoin vajaasta 300 grammasta yli kaksi euroa. Mutta mitä sitä suomalainen ei joulupipareiden eteen tekisi. Pomeranssinkuorta täällä ei kukaan tunne, sovelsin siis reseptin ja jätin törkeästi kyseisen mausteen pois. Kun pääsin kotiin, tein taikinan ja laitoin jääkaappiin odottelemaan, ah, sitä tuoksua. Tuli niin jouluinen olo! Siitä sitten lähdin joulumarkkinoille Christinen kanssa! Meni muuten muutamat Glühweinit ja tuli kuultua ensimmäiset joululaulutkin! Oli kivaa! Siitä lähdettiin vielä vaihtareiden kanssa juhlimaan Daviden synttäreitä ja kotiin nukkumaan!

Ah, ruskeiden pipareiden taikina!

Täällä tää kirkon valaistus vaatii vähän enemmän fyffeä kuin Suomessa.

Joulumarkkina-aluetta Villachissa!

Vaihtareita!

Usain Bolt - look-a-like, taas.

Lauantaina Hannes tuli mut hakemaan siinä puol kahden maissa ja kahdelta oltiinkin jo ihan leipomisen pyörteissä. Ensin tehtiin suomalaiset piparit, joista tuli ihan sairaan hyviä! Itävaltalaisista pipareista tehtiin valkoisia pipareita, jotka sitten myöhemmin päällystettiin erilaisilla kuorrutuksilla: suklaalla, punssikuorrutuksella ja sitruunakuorrutteella. Kun oltiin piparit saatu uunista Hannes alkoi tehdä itse Glühweinia, jonka reseptin otin itsellenikin ihan vaan joulun varalle, jos vaikka Suomessa innostuisi vähän kokkailemaan! Oltiin sen jälkeen kovin laiskoja ja tilattiin ruuaksi pitsat ja alettiin katsoa "The Raven" leffaa, jota suosittelen kovasti kaikille, joita trillerit kiinnostavat! Nukkumaan ja seuraavana päivänä olikin vielä suuri Buzz - battle ja SingStar - battle edessä! Sieltä kotiin ja skypettämään vihdoin ja viimein!

SPARISSA OLI MARIANNEJA?!

Piparit tulossa kovaa vauhtia!

Suomalaisia joulupipareitaaa!

Ensimmäinen koskaan näkemäni kahden litran viinipullo.

Glühweinit keittymässä.

Itävallan pipareita.

Sitruunakuorrutusta.

Siinäpä mun viikko sitten olikin. Tää viikko vaikuttaa hyvin pahalta. Katsotaan, mitä tuo tullessaan!

Viivi

Hajonnutta Nokiaa, joulumarkkinoita ja tenttejä:

Täällä taas viikko vierähti niin, etten blogissa ehtinyt asiaan mitenkään reagoida. Alkuviikko meni täysin töitä tehdessä, salilla käydessä ja opiskellessa ja keskiviikosta alkaen tulikin sitten sen opiskelun ja työskentelyn lisäksi tehtyä muitakin juttuja! Joulumarkkinat avattiin torstaina Klagenfurtissa ja perjantaina Villachissa, minkä lisäksi perjantaina tuli syötyä hyvin ja juotua kaupunginjohtajan piikkiin olutta! Lauantaina kouluhommia ja sunnuntaina vielä Terveys - messut Klagenfurtissa!

Tällä viikolla oli edessä toinen viikko mikrobilsaa ja pääsinkin (kuten arvelinkin) tekemään koko viikon maanantaita lukuunottamatta kaikki hommat yksinäni. Samoja hommia siis oli tälläkin viikolla edessä kuin viime viikollakin eikä mitään maailmaa mullistavaa oikeastaan tapahtunutkaan. Oli kyllä kivat kaksi viikkoa ja harmitti kyllä, kun tää jakso jo loppui näin pian. Tuolla olisin voinu viettää paljon pidempäänkin aikaa! Nää kyllä kyseli varovasti jo, että mites toi erikoistumisharjottelu, että saadaanko me sitä suorittaa ulkomailla. Se ei kyllä taida kuitenkaan onnistua, kun menee just päällekkäin valmennuskurssien kanssa, mutta oli sillä ajatuksella ihan kiva hetki leikkiä!

Koulussa oli tällä viikolla vähän hiljasempaa. Keskiviikkona oli kemian "tentti" ja perjantaina sitten isotooppilääketieteen tentti. Keskiviikkona oli isotooppien luennotkin, mutta kukaan ei jännästi ollut muistanut mua informoida siitä, että tunnit oli siirretty alkamaan 1½ tuntia aikasemmin, joten enpä siis ollut tunneilla. Koulussa kylläkin 1½ tuntia myöhemmin. En kuitenkaan mennyt sinne turhaan, koska minulla oli kemian "tentti", joten... Kemian tenttikin oli ihan mielenkiintoinen, kun opettaja käski opiskelemaan vaikka mitä asioita ja loppujen lopuksi hän halusikin vain kuulla elektroforeesin periaatteen ja kyseli vielä muutaman lisäkysymyksen liittyen elektroforeesilla tutkittaviin proteiineihin. Siinä se ja ihan turhaan opiskelin kolesterolitutkimusten virhelähteet ja fotometrian perusteet. Thanks. Perjantain tentti olikin sitten jo vähän vaativampi. Siihen tuli luettua pari päivää ja siltikin stressasi, että miten se mahtaa mennä. Tentti oli siis suullinen ja opettajan kysymyksen asettelut ihan hanurista. Täällä on myös kuulemma normaalia, että opiskelijat opiskelevat itsekseen aiheen ulkopuolelta lisätietoa. Noh, kiva kun mullekin kerrottiin. Läpi se kuitenkin meni ja kokemuksena oli ihan mielenkiintoinen. Ja uteliaille voin nyt vielä kertoa, että 2:sen sain, elikkä näiden asteikolla 1 on paras ja 5 huonoin, joten hyvin meni! 

Tällä viikolla menin Nokianikin tiputtamaan lattialle n. 30 cm korkeudesta ja vaikka mielestäni joku joskus väitti, ettei tuota näytön lasia saa rikki, niin tokihan se meni kolmesta kohdasta palasiksi ja jäi kiinni yhden lasin sirun varaan. Nyt saa sitten sormet ristissä miettiä, että pysyykö se paska kasassa vaiko eikö. Nyt taas kuitenkin muistin, miksi en harrasta Nokian puhelimia. Toivoa saa myös, että matkavakuutus/kotivakuutus/takuu sen korvaa, muuten pistän Nokian lopullisesti pannaan ja alan messuamaan sitä vastaan.

Torstaina lähdettiin porukalla töiden jälkeen kohti Klagenfurtia ja Glühwein Openingia. Aluksi otettiin suunnaksi kuitenkin Viktorring ja Adidaksen sekä G-Starin outlet - myymälät. En ole kyllä ikinä nähnyt niin paljon kenkiä kuin siellä Adidaksella ja olisi niin tehnyt mieli tehdä joululahjaostoksia, mutta hillitsin Visan vinguttamishalunu suhteellisen hyvin! G-Starilla ne outlet hinnat oli silti niin yli mun budjetin, että vaihdoin hyvin nopeasti myymälän auton takapenkkiin ja isotooppien tenttikysymyksiin. Sieltä sitten otettiin suunnaksi Klagenfurtin keskusta ja joulumarkkinoiden avaus. Oli kyllä niin ihanan näköstä, varsinkin, kun itse tunnetusti olen jouluihminen henkeen ja vereen. Valtavasti jouluvaloja, musiikkia ja glühwein kojuja. Paistettuja manteleita ja kastanjoja, suklaaseen kastettuja hedelmiä ja vaikka mitä.. Juotiin siinä yhdet glühweinit ja suunnattiin McDonaldsiin "iltapalalle", siitä mä sitten otin suunnaksi bussipysäkin, juna-aseman ja kodin jo siinä seitsemän maissa, koska tenttikysymykset poltteli niin kovasti laukussa. Illalla, n. klo 22, en jaksanut tehdä enää yhtään mitään, silmienkin auki pitäminen tuntu suurelta haasteelta, joten menin nukkumaan ja aamulla herätessäni huomasin oikeesti olleeni "tot müde" eli ihan "kuoleman väsyny", koska aamulla olin pirteempi kuin pitkään aikaan! 

Adidaksen outlet.

Klagenfurtin Glühwein Opening.

Glühwein koju!

Glühwein koju part 2.

Tällaset näyteikkunat täällä! Onko täällä TUHMIA lapsia..

Leipojan taivas  = minun taivas.

Perjantai-illalla lähdettiin kavereiden kanssa syömään Wernbergiin erääseen ravintolaan, koska siellä oli tarjolla ilmaista olutta kaupunginjohtajan piikkiin! ;-) Se oli oikea lihansyöjän unelma se ravintola, mutta tälleen ei lihansyöjälle se ei nyt ihan kolahtanut. Muut otti sellaset 4/5 hengen isot tarjottimelliset ruokaa (ranskalaisia, lohkoperunoita, riisiä, vihanneksia, schnitzeleitä ja paljon muuta lihaa) ja eivät saaneet sitä siltikään porukalla tyhjäksi! Mä söin kanasalaatin ja sitten alettiinkin juomaan.... Mäkin vissiin näytin pesusieneltä, koska se tarjoilija kantoi mun eteeni kokoajan lisää olutta (joka oli kyllä hyvää) vaikken edes sitä pyytänyt! Ilmainen olut oli juuri perjantaina pantua "Bockbier":iä, eli siis suomalaisittain tuplapukkia. Kyllähän sitä siinä maisteli muutaman tuopin! Kymmenen aikaan otettiin vielä suunnaksi Villachin joulumarkkinoiden avaus, mikä oli kyllä jo aika finaalissa. Saatiin kuitenkin vielä vähän hehkuviiniä ja nähtiin aivan sairaan ihanat jouluvalot! Keskustaan on jäädytetty luistinratakin, joka on aivan sairaan ihanasti valaistu. Ainut, missä nää valot meni vähän ylitse, oli tuo kirkko, joka näyttää, noh, ei niin kirkolta enää! Lähtiessämme päästiin tapaamaan elämämme ensimmäiset Krampuksetkin ja pakko kyllä sanoa, että enää en odota sitä paikallista Krampuslauf:ia, jossa noi paholaiset on rankaisemassa varsinkin nuoria blondeja naisia. Se piiska, kun viilsi ihan kiitettävästi tonne polvitaipeisiin...

Ravintola.

Ruokaa.

Jengiä kasassa.

Minun salaattini.

Juodaan...kaljaaa.

Luc joi olutta oikein olan takaa.

Villachin jouluisia katuja!

Pian luistellaan!

Kaks krampusta pääsi kuvaan, arvaa kummalla ei oo naamaria :-D

Kamalampi Krampus!

Sunnuntaina oltiin vielä tosiaan Terveys ja perhe - messuilla Klagenfurtissa. Aluksi ei meinattu lainkaan lähteä sinne, mutta sitten kuitenkin tultiin toisiin ajatuksiin. Oikeestaan lähinnä sen takia, että ajateltiin, että tulis herättyä ajoissa, kun lähtee jo puol 9 liikkeelle. Messuilla oli vaikka ja mitä, paljon esille asettajia, mm. sairaaloilta oli kaikilta ständit ja he tarjosivat kaikkia yksinkertaisia (sormesta otettavia) verikokeita ilmaiseksi/pientä korvausta vastaan. Lisäksi siellä jopa oli lääkärit tekemässä ultraäänellä kilpirauhastutkimuksia, ilmaiseksi. Kirurgian osastolla oli näytillä erilaisia videoita eri leikkauksista, minkä lisäksi pääsi itsekin kokeilemaan, miten umpisuolileikkausta suoritetaan. Siinä sitten sellasilla pitkillä pihdeillä oltiin "ihmisen mahassa" ja sen "langan" kanssa piti sitten siellä "ommella" jotain, eli siis sellasella nauhalla piti päästä sellasten renkaiden lävitse. Oli muuten yllättävän hankalaa, kun omia liikkeitä piti katsoa television näytöltä ja yrittää vielä saada se "neula" menemään oikeesta kohtaa. Huh huh. Seuraavalla osastolla sit törmättiinkin parturiin, joka mm. pelasti mun katkeilevat ja ihan kamalan kuivana olevat hiukset. Ostettiin häneltä pitkien esittelypuheiden jälkeen infrapuna kihartimet, joilla tulee ihan törkeen hyviä kiharoita, jotka kestää päässä pari päivää ja kaiken lisäksi ilman lakkaa, ja kyllä, testattu on! Lisäksi saatiin kaupan päällisiksi shampoota, hoitoainetta ja mä sain mun hiusten pelastajan eli seerumin, joka vähentää hiusten katkeilua, kaksihaaraisia ja antaa hiuksille kiiiltoa ja pehmeyttä, joka niistä on kateissa, ja pakko tähänkin todeta, että ainakin se kiilto ja pehmeys löytyi sen aineen jälkeen! :-) Kun oltiin itsemme kipeiksi maksettu, jatkettiin eteen päin ja törmättiin hierontapisteeseen. Ilmaista hierontaa ellet sitten halunnut heille siitä jotain maksaa. Noh, mä olin urheiluhierojan hierottavana ja pakko myöntää, etten ole ikinä niin hyvää hierontaa saanut. Olin maksamassa hänelle siitä hieronnasta, mutta hänelle ei raha kelvannut, koska olin opiskelija, joten sain aivan ihanan hieronnan ILMAISEKSI! Loppusaldona oli muutenkin (rahan menon lisäksi) ilmainen hieronta, 5 päivän punttisali lahjakortti sekä hissilippualennusta Italiaan! Oli ihan tosi kivaa ja kannattava reissu kaikin puolin!

Tänään maanantaina aloitinkin sitten sytologialla Klagenfurtissa! Aamulla ajelin Christinen kanssa paikan päälle ja oli kyllä taas aika karvas herätys siinä klo 5:42. No, kai tähän taas tottuu. Pääsin heti aamulla immunohistokemialle, jossa värjäillään laseja erilaisilla vasta-aineilla ja etsitään sillä tavalla erilaisia sairauksia. Pääsin tosiaan auttamaan näytelasien valmistelussa ja koneen asettelussa, minkä lisäksi pääsin tekemään käsivärjäyksiä ja jopa leikkamaan kryostaatilla, eli jääleikkeiden leikkaamislaitteella! Olin ihan onnessani! Mun leikkeet, ei nyt vielä ollut kummosiakaan, mutta kyllä tää tästä! Pääasia oli, että pääsin itse leikkaamaan, VIHDOIN! Iltapäivällä olin histologian puolella järjestämässä näytelaseja arkistointia varten, koska se, joka tavallisesti sitä työtä tekee, on ollut viikon kipeänä, joten kolme tuntia siinä hommassa kului sujuvasti ja homma jäi alle puoleen väliin.. Huomenna sitten taas!

Töiden jälkeen oltiin Christinen kanssa vielä Atriossa ostoksilla. Christine osti kenkiä ja minä olosuhteiden pakosta sorruin jälleen samaan. MUTTA kysyin ensin kahta suomalaista mielipidettä ja molemmat käski kyseiset kengät ostaa, joten ei voinut olla huono ostos! :-D Lisäksi tein kerrankin kunnon ruokaostokset ja selviän koko viikon toivon mukaan hengissä! Sovittiin Christinen kanssa, että lähdetään perjantaina Glühweineille keskustaan ja lauantaina sitten leivotaan kansainvälisesti suomalaisia ja itävaltalaisia joulupipareita, koooooko päivä! 

Uudet Converse All Star perheenjäsenet!

Saatiin meidän kämppään "uuni", joka on pienempi kuin mun läppäri. Sillä ei paljon pipareita leivota..

Uuni auki. VALTAVA pelti, etten kehuskelisi.

Itse tehtyjä kuumia kastanjoita! Omnomnomnomnom. P.s. tehty meidän UUNISSA.

Vielä olis kuukauden päivät täällä jäljellä ja viime viikolla olikin suuren suuri koti-ikävä! Alkaa olla ikävä jo jopa Suomen kylmyyttä ja ihmisten sulkeutuneisuutta. Viime viikolla tuntui ihan hirveeltä, kun joku istuu bussissa viereen ja haluaa JUTELLA. Mutta tää oli vaan viime viikolla, kyllä mä siitä tavallisesti tykkään. Tuntuu pahalta. Toivottavasti tää taas tästä!

Kohti uusia seikkailuja ja parempia päiviä,

Viivi