Welcoming Day ja kaikkee muuta mukavaa!

Taaskin ehti pari päivää kulua ennen kuin ehdin tälleen oikeen kunnolla istumaan koneen viereen - ja tällä kertaa istumaan ihan kirjaimellisesti, kun sain vihdoin kirjotuspöydän tuolin tänne huoneeseen, oli kuulemma ihan unohtunut.

Täällä on nyt sitten syksy. Satelee vettä, kun satelee ja on "kylmä". Ihmiset pukeutuu paksuihin talvitakkeihin ja on aamusinki iha kuolemaisillaa. Päivisin niillä on hupparit päällä, kun on vaan + 20 astetta lämmintä. Minä kuljen toppi päällä ja farkut käärittynä puoleen sääreen. Piste. Sit, kun puhutaan + 15 asteesta, voin harkita pukevani nahkatakin päälleni. 

Tältä näyttää asuntola ulkoa. Tää mutanen edusta tulee joskus olemaan tekniikan inssien laboratorio.

Ja tältä näyttää pihalla noin muuten. Siis tässä asuntolan edessä.

Paikalliset auto-inssit teki Smartille pahoja asioita, nyt se on enää vain raato tossa pihalla.

Torstaina olin sitten viimistä päivää patologialla hetkeen. Marraskuussa olis sit kuitenkin viel kaksi viikkoa sytologiaa edessä, joten ei tullut kauheesti "hyvästeltyä" viel ketään. Oli kyllä niin turha päivä torstaina, kun ei siellä ollut oikeen mitään mielekästä tekemistä, kun olin edelleen siellä näytteiden vastaanotossa ja makrolla. Pääsin yhden jääleikkeen katsomaan ja muuten sitten vaan auttelin siinä kaikissa juoksevissa asioissa ja yritin tehdä edes jotain, mikä hyödyttäis sekä mua että muita. Kahden aikaan lähdinkin sitten koululle hakemaan kliinisen kemian työaikatauluja ja tuli silleen kuvainnollisesti avarista naamaan. Mun piti tehdä siellä kemialla yhteensä 82 tuntia kuukauden aikana, eli siis se olis ollu silleen ihan kiva määrä tunteja, kun pitää viel koulussakin käydä. Nyt kuitenkin se opettaja oli mielivaltaisesti päättänyt, että mä teenkin ylimääräisiä tunteja, koska nyt olen kerran Itävaltaan asti tullut työharjotteluun. Kiitos. Ja sitten vielä mun pitää se lokakuun viimeinen viikko olla veripankissa eli immunohematologialla töissä, vaikka sen piti olla vasta joulukuussa. Muutenkin olin laskenut sen varaan, että saan loppukuusta helposti kolme päivää vapaata, kun teen alkukuusta paljon töitä. Nyt onkin sitten se ongelma, että saanko vapaata enemmän kuin yhden päivän. Kiitti. Ja kaikkein paras on se, että alunperin immunohemaa piti olla 16,5 tuntia ja nyt yhtäkkiä 41 tuntia. Siis mitä helvettiä? Ja siellä en kuulemma pääse itse tekemään yhtään mitään, vaan saan ainoastaan katsoa vierestä. Toki ymmärrän, että on vaarallista antaa opiskelijan tehdä veriryhmän määrityksiä ja ristikokeita, mutta hei, 41 tuntia vierestä katsomista on jo vähän liiottelua, jos en mitään pääse itse tekemään. Aion kuitenkin ottaa asian puheeksi siellä labrassa heti, kun mahdollista ja yritän saada asioita sovittua vähän eri tavalla, koska näin sen ei ainakaan kuulu mennä. Olo on kuin työleirillä konsanaan.

Työkaverit työntouhussa, minä en.

Torstai-illalla tutustuin ekaa kertaa tähän mun kämppikseen, joka on tosi mukava! Hän tulee tosiaan Saksasta ja opiskelee tradenomiksi tossa vieressä olevalla ammattikorkeakoululla. Berliiniläinen ja puhuu ihanan ymmärrettävää saksaa. Välillä tuntuu, että en täällä puhuiskaan oikeen saksaa, kun välillä menee jutut niin ohi, mutta Nelen kanssa ku puhelee - ah, sitä tunnetta, kun ymmärrät kaiken. Illemmalla lähdin vielä Tuulin, toisen suomalaisen vaihtarin, kanssa kaupunkiin "yksille". Niin klassinen esimerkki siitä, miten yksi muuttuu kahdeksi, kaksi kolmeksi ja kolme känniksi. Lähdettiin kaksin matkaan ja parin baarin jälkeen vaihtaripojat liitty seuraan ja siitä jatkettiin taas eteen päin. Loppujen lopuksi tosiaan päästiin kolmen maissa yöllä kämpille sellasissa sopivissa ja aamulla seitsemän aikaan soi kello, koska piti mennä koululle Welcoming Day:hin. Yhmh, sitä darran määrää. Ja unen.

Welcoming Day oli aika jees. Ku päästiin siihen koululle, niin huomattiin heti, että siellä oli pari miestä videokameroiden kanssa kuvaamassa. Sitten se kamera kääntyi yhtäkkiä meihin ja me käännyttiin äkkiä Tuulin kanssa pois kamerasta. Hetken päästä ne miehet tuli meidän luo ja kyseli, että mistä ollaan ja ilmottivat, että haluavat haastatella meitä. Tuuli ei halunnut, joten nakki jäi mulle. Onneks kysymykset oli luokkaa "Miksi Kärnten? Mitä teet täällä? Tykkäätkö Villachista? Entä korkeakoulusta?" Selvisin! Ja pian mun söpö ja darranen pärstä nähdäänkin telkkarissa, kiitti! Ilmottautumisen jälkeen syötiin siellä sitten aamupalaa ja sen jälkeen alkoi infoluentojen tulva. Alkuun yleisiä höpötyksiä, sitten IT - asioita ja lopuksi vielä kirjasto juttuja. Olin silleen aika vähän hereillä jostain kumman syystä + siellä toimi WLANi, joten mulla oli jotain paljon parempaa tekemistä! ;-) Kun oltiin koulua kierretty tarpeeksi, lähdettiin lähistölle yhdelle vuorelle syömään. Se oli ihan sika korkeella ja se mäki sinne oli ihan törkeen jyrkkä. Krapulaliikunta ei oo koskaan ollut se mun juttu, eikä vissiin Tuulinkaan, joten pikku hiljaa pikku hiljaa. Kuvailtiin siellä sit ensin huikeita maisemia, minkä jälkeen mentiin lounaalle. Istuskeltiin siinä sen "meidän porukan" kanssa (italialaisia, kreikkalaisia jne.) ja kv-koordinaattori tuli siihen meidän viereen istumaan. Ruoka oli hyvää. Seura oli tosi hyvää. Ainut, että joutu puhumaan englantia :-D Alkuun se oli nimittäin aika vaikeeta, kun oli kaks viikkoa jutellut pelkkää saksaa, nyt ne kulkee rinta rinnan ne kaks kieltä! Syömisen jälkeen suuntana vielä "Monkey mountain" ja perkeleesti apinoita! Oli kyllä siistiä. Niitä vaan ei saanut katsoa silmiin tai ne suuttuu ja kappas kappas, kun musta niistä apinoista jokainen tuli siihen viereen istumaan ja voisin kuvitella, että niiden päässä liikku jotain tän tapasta: "Kato mua! Kato mua! Kato mua silmiin. Nyt! KATO MUA!". Oikeesti. Pelottavaa.

Koululla aamupalalla.

Ettäs tiedätte sitten! Koko PP-esityksen tärkein kohta!

Paikallinen huikee traktori!

Ei nyt ihan oltu mukana ei.

Tällanen linna!

Nää maisemat on vaan yksinkertaisesti niin huikeita!

Ravintola, jossa oltiin syömässä siellä vuorella.

Love.

"Kiipeen kohta mökö-mökö-puuhun ja heittelen teitä kusipäitä kävyillä."....

..lopputulos.

Uima-apina. Kaikki apinat ei kuulemma osaa uida. Keksittiin siis tapa testata, mitä lajia mikäkin apina on. Heitetään veteen ja katsotaan osaako uida. Jos ei, niin ei ollut oikee apina. Sääli. :-D

Eilen illalla lähdin Christinen kanssa ulos illalla. Samoilla silmillä, joilla olin koko päivän pistänyt menemään. Vähän väsytti, mutta oli hyvä reissu. Oltiin ensin kaupungissa pyörimässä, minkä jälkeen lähdettiin vähän syrjempään yhdelle suositulle klubille. Sinne tuli myös nää kaikki vaihtarit ja kun Christine lähti 12 maissa kotiin niin mä siirryin vaihtariporukkaan. Oli kyllä siistiä ja hauskaa. Alko vaan polvet niin särkee siitä monen tunnin tanssimisesta, että oli pakko lähteä kotiin siinä kahden maissa. Taksimatkakin oli aika metka, kun taksikuski popitti klubimusiikkia volumet kaakossa. 
Siellä klubilla oli disco puoli, millä nyt lähinnä oltiin, mutta siellä oli myös sellanen puoli, jolla soitettiin sellasta paikallista ja saksalaista tanssimusiikkia ja ihmiset tanssi siellä discofoxia. Ja kaikkein siisteintä oli, että siellä oli tanssittajia siellä lattialla, jotka kävi sitten hakemassa naisia tanssimaan - ja vitsi, ne tanssi hyvin! Pitäis varmaan itsekin uskaltaa ens kerralla sinne, koska se näytti niiiin siistiltä. 

"Hugo" eli proseccoa ja seljanmarjamehua. Nam.

Tämä DJ lauloi yhdessä baarissa ja sitä ei oikeesti voinu uskoa, että se lauloi ite. Niin hyvin se siis lauloi. 

Tänään sitten ohjelmassa ei oo mitään, paitsi jotain yksittäisiä kouluhommia ja sitten aattelin vaan maata, kun kerrankin siihen on mahdollisuus. Tänään ei enää klubiteta. Ei pysty. Olen kai tullut vanhaksi.

Viivi

PALJON KERROTTAVAA!

Heippa hei taas! Venähti tämä kirjottelu jotenkin nyt, kun muutin tänne uuteen asuntoon ja on ollut niin paljon kaikkea tehtävää, niin ei iltasin sitten ole aikaa pystynyt jakamaan kaikkeen mahdolliseen. Kronologinen järjestys täytyy kuitenkin säilyttää nyt kun asioita kerrotaan, joten aloitetaan nyt siitä, mitä sunnuntaina vielä kirjottelun jälkeen tapahtui!

Sunnuntaina siis tosiaan olin iltapäivän yksinäni Christinen luona ja kulutin aikaa kaikkien jonnin joutavien hommien tekemiseen - kai mä jotain hyödyllistäkin tein, kuten kirjotin oppimispäiväkirjaa. Raahauduin sitten sohvallekin ensimmäistä kertaa Suomesta lähtemisen jälkeen istumaan ja en enää muistanutkaa, kuinka häiritsevää on katsoa elokouvaa, jonka on jo nähnyt englanniksi, dubattuna saksaksi. Kuinka hukata kundi 10 päivässä dubattuna saksaksi - check! Mut tälleen sitä kieltä opitaan - kai!
Illalla lähdettiin katsomaan paikallista lätkää! Erste Bank Eishockey Liga, eli tuttavallisemmin EBEL, on täällä pelattavan liigan nimi, ja täällä pelaa sitten itävaltalaisia, slovenialaisia ja muun muassa kroatialaisia joukkueita. Täällä kaupungissa on siis myös oma joukkue, VSV, jonka peliä oltiin siis katsomassa. Joukkueesta tietenkin mielenkiintoisemman tekee se, että siellä pelaa suomalainen pelaaja ja joukkueen valmentajakin on suomalainen. Oli tosi hyvä peli, vaikkakin ensimmäinen maali tehtiin Villachin verkkoon jo 10 sekunnin pelin jälkeen ja ensimmäiset rangaistukset jaettiin 3 sekunnin jälkeen. Voitto kuitenkin tuli (3-1) ja pelikin parani loppuu kohden koko ajan! Suomalainen pelaaja tietenkin istuskeli jäähyllä pelin aikana yhteensä 12 minuuttia ja yhteensä ottelussa jäähyminuutteja taidettiin jakaa 20 min. Hups! Mutta joo, kiekkoa kannatti siis lähteä katsomaan! 26.10 onkin sitten sellanen peli, joka on verrattavissa Lukko - Ässät peliin, kun naapurikaupungista Klagenfurtista saapuu joukkue Villachiin! SINNE on PAKKO päästä ja sinne ollaan myös menossa ja en ole ainut suomalainen katsoja ;)

Viivi & Christine

Halli oli aika pieni, verrattuna esim. Äijänsuon halliin, mutta tunnelma oli AIVAN erilainen!

Maanantaina sitten taas oli vuorossa...töitä. Motivaatiota ei voinut kauheen korkeeksi kuvailla, kun maanantaina pitää herätä kello 5:30. Ja kaiken lisäks aamu alkoi matkalaukkujen kantamisella. Ja tiesin jo aamusta asti, että töitä pitää tehdä kahdeksan tuntia. Huoh. Aloitin tällä viikolla näytteiden vastaanotosta ja lajittelusta ja sieltä siirryin katsomaan jääleikkeiden leikkaamista ja makroskopiaa sekä kudosten käsittelyä. Maanantaina eteen tulikin sitten kaiken maailman kudoksia - umpilisäkkeitä, kilpirauhasia, tuumoreita, istukoita, napanuoria, anuksia, suolen pätkiä - kaikkea mahdollista siis! Opettelin siellä lääkäreiden johdolla lääketieteellistä sanastoa saksaksi ja yritin pysyä mukana siinä, mitä milloinkin piti tehdä! Tällä viikolla töissä on muutenkin ollut joka päivä vähän samanlaisia juttuja, mitä nyt pieniä ekstroja tietenkin joka päivä. Tiistaina menin esimerkiksi avaamaan näytteiden vastaanotossa ämpärin, josta löytyikin melkein syntymässä ollut sikiö, joka oli syntynyt kuolleena. Myöhemmin makroskopiassa kuitenkin kuulin, että sen sikiön elinmahdollisuudet ja -odotukset olivat ihan mitättömät, koska kaikki sisäelimet oli pussissa kehon ulkopuolella. Mutta oli se surullista, koska se näyttikin jo ihan ihmiseltä ja sitä alkoi kummasti ajattelemaan liikaa. Tiistaina oli myöskin ohjelmassa jääleikkeiden leikkuuta, kun aivoverenvuotoon "kuolleen" miehen elimiä tutkittiin elinluovutusta varten. Meille tuotiin sitten siinä yhteydessä keuhkot, - jotka olivat IHAN pikimustat - kokonainen maksa, pala munuaisia ja pala haimaa. Niitä sitten pääsin siinä tutkiskelemaan. Tänään sitten taas pääsin aamulla heti katsomaan ruumiinavauksia. Pieni järkytys tuli, kun astuin sinne kylmään huoneeseen ja ensimmäisenä näin vahanuken näköisen vanhan miehen ruumiin, jolta juuri edeltävänä päivänä oli viety kaikki sisäelimet mahaa ja suolistoa lukuunottamatta. Näky oli kuitenkin siinä vaiheessa vielä siisti. Brutaalia siitä tuli vasta siinä vaiheessa, kun esiin vedettiin puukkoja, veitsiä, sähkökäyttösiä sahoja ja pihtejä, joilla luut oli helppo katkasta. Lisäksi, kun käsi tungetaan suuhun kurkun kautta ja pääkallon yläosa tipahtaa metallipöydälle, niin sitä kummasti tuli "hiukan" huono-olo. Ja missäs Viivi oli? No lattialla tietenkin. Toinen ruumiinavaus menikin sitten jo paremmin, vaikkakin ruumis oli jo lauantailta ja jos lääkärin on pakko lähteä kakomaan oven ulkopuolelle, niin voitte kuvitella sen hajun määrän. Mä kuitenkin seisoin tyynen rauhallisesti ruumiin vieressä, vaikkakin mun pää oli suurinpiirtein siellä ruumiin sisällä, kun halusin nähdä kaikki mahdolliset elimet! Hieno kokemus noin anatomian kannalta, mutta välillä tuntuu vieläkin, että sen huoneen haju on juurtunut mun nenään! Ei se ollut ihan niinkuin elokuvissa, pakko kyllä myöntää!
Täällä ruumiinavauksessa lääkäri katselee suurimmaksi osaksi vaan vierestä ja ruumiinavaus apulaiset brutaalisti vetelee sen kropan auki ja nostelee lääkärille elimet valmiiksi pöydälle. Täällä siis ruumiinavausavustajat koulutetaan ihan omalla koulutusohjelmallaan. Hyi.

Mutta nyt se kaikkein tärkein! Maanantaina sitten muutin tänne uuteen ihanaan ja juuri valmistuneeseen kämppään, joka on ihan viimestä modernia teknologiaa! Ainut teknologia, mikä täällä ei toimi, on netti, joka on kaapelilla toimiva ja ihan täysin paska. MISSÄ ON WLAN?! Nettiongelman korjasin eilen hakemalla itselleni paikallisen mokkulan, joka toimii kuin unelma! Täällä on jo paljon vaihtareita, vaikka oikeastaan tänne olis saanut vasta muuttaa 1.10.12 alkaen. Puhumalla kuitenkin saa paljon aikaan. Tää on tällanen soluasunta, joka oli valmiiksi sisustettu - limenvihreällä, ah! Täältä löytyi telkkarista lähtien kaikki ja pakko kyllä sanoa, että vaikka ei ehkä ole koolla pilattu, niin tykkään KOVASTI! Tässä on kaksi huonetta, pieni keittiö ja kylpyhuone. Mun kämppäkaveriksi tulee saksalainen tyttö, joka muuttaa tänne perjantaina. Hän on kuulemma pyörätuolissa, minkä vuoksi meidän asunnossa on ENEMMÄN TILAA kuin muilla! Aaah! Ainut huono puoli tässä asunnossa on, että tää on aika kaukana kaikesta. Keskustaan kävelee semmosen 50 minuuttia, kun mukana on kauppakassit ja koululaukku. Junapysäkille kävelee noin 25 minuuttia ja bussipysäkille noin vartin. Ainut vaan, että busseja kulkee kerran tunnissa ja ensimmäinen lähtee vasta kuuden aikaan, joten eipä tarvi mun ajella töihin bussilla. Onneks Christine lainasi mulle fillarinsa kolmeksi kuukaudeksi, joten matkatkaan ei enää oo oikeestaan ongelma, muutakun järkyttävällä vesisateella - kuten tänään. Kävelin kuitenkin kiltisti sateenvarjo kourassa kämpille. 

Eilen kävin ostamassa itselleni aivan ihanan Dolce Gusto - kapseli kahvinkeittimen. Se on punainen ja kauheen kiva! Siihen ostin sitten kahville addiktoituneena cappucinoa, tavallista kahvia ja jääteetä! Aah, kofeiinin himo tyydytetty!

Vielä huomenna pitäis sitten raahautua patologialla ja perjantaina olis sitten vuorossa Welcoming Day! Ohjelmaa riittää kyllä!

Klagenfurt, 26.9.12, klo 06:35

P.S. Lentoliput Suomeen varattu! Salzburg - Turku 20.12.2012 ;-)
P.P.S Kuvia asuntolasta ja mun huoneesta tulee seuraavaan päivitykseen - ei siis makeaa mahan täydeltä!

Viivi

Erikoisuuksia Kärntenistä:

Viikonloppu taas pian ohi, mitä mitä - ja molempina aamuina heränny ennen kahdeksaa, mitäääää?! Ja töitä pukkaa, ja ihan törkeesti sitte kanssa. Mut siitä hyvästä työviikko onkin sitten vaan neljä päivänen ja perjantaina Welcoming Day muiden vaihto-opiskelijoiden kanssa! Huomenna sitten saan vihdoin sen mun vuokra-asunnon, jeij! Siitä sitten huomenna lisää!

Nyt tosiaan olen tämän viikolopun täällä Christinen luona asumassa ja on ollu ihan törkeen kivaa! Christine haki mut eilen tosta muutaman sadan metrin päästä hostellilta ja sullottiin mun laukut takakoppaan - ihan varmasti muuten mulla ei ollut noin paljon tavaraa, kun tulin tänne maahan, vaikka en siis ole oikeestaan ostanut yhtään mitään lisää! Mutta siitä sitten suunnistettiin suoraan suuuuureen kauppakeskukseen, jossa metsästettiin Christinelle muutamat farkut ja sitten vaan kierreltiin ympäri sitä kauppakeskusta. Tiistaina sitten uusiks, ku alkoi toi shoppailukunto jossain kohtaa hiukan pettää. Istahdettiin siinä jossain välissä istumaan italialaiseen kahvilaan, jossa sitten syötiin - nam nam nam - tiramisut ja capuccinot! Samalla katteltii pin-up tyttö kilpailua, jota käytii siin alemmassa kerroksessa jonkun Audi-näyttelyn yhteydessä. Siitä sitten viel Spariin hakemaan viiniä - ja ehkä vähän ruokaakin - ja suunta kohti "kotia". Täällä sitten laitettiin heti ruokaa, ku alko vähän itse kullakin olemaan nälkä. Tarjolla oli siis sitä paikallista erikoisuutta eli "Kärntner Käsnudeln" ja samanlaisia tapauksia, mut sisällä oli vaan sen "juustotäytteen" tilalla karhunlaukka täyte. Elikkä nää kummallisuudet oli sellasia nyrkin kokosia ravioleja, joissa oli sisällä erilaiset täytteet. Käsnudeln oli itseasiassa aika harhaanjohtava ilmaisu, sillä niissä ei ollu sisällä yhtään juustoa, lähinnä juustoa oli maitorahka. Sen lisäksi siinä täytteessä oli perunaa ja yrttejä. Mun piti ottaa näistä valokuva, mut unohdin ihan kokonaan! Ens kerralla sitten!

Shoppailu olis vielä kivempaa, jos rahat riittäis aina just siihen, mitä haluaa ostaa.

Oooh, oli niin hyvää.

Tää mentaliteetti täällä on kyl niin jännä, ku mun ei oikeen anneta tehdä tääl mitään, kun mä olen heidän "vieraanaan", eli kun kysyin, että voinko auttaa ruuanlaitossa, niin mulle sanottiin, että ei, kun istu tähän nyt ja katso kun me tehdään. Siinä sitten istuin ja juttelin mukavia! Illalla sitten viel kateltiin leffaa porukalla, juotiin rosé viiniä, syötiin sipsejä ja oli kivaa! 

Tänään aamulla syötiin aamupalaa sitten silleen pitkän kaavan mukaan ennen kuin nää lähti Hanneksen isän synttäreille. Paahtoleipää, kylmäsavulohta, retikka-kerma - levitettä, marmeladia, hunajaa, kahvia... aaah! Nyt jäinkin sitte tänne yksin tän yhden tappajakissan kanssa. Mun kädet näyttää siltä kuin viiltelisin niitä aikani kuluks. Nyt se nukkuu, ni ollaan iha kavereita. Mut luoja sentään, kun se herää...

Tappaja työssään!

Mut kyllähän se niin taivaallisen suloinen on.

Taisteluarvet!

Iltapäivästä saan Johanneksen äidin tekemää lasagnea - on kuulemma hyvää - ja sit lähdetäänki kattelemaan VSV:n jääkiekkopeliä, eli paikallista lätkää, oh yeah! Ja kaikkein siisteintä on, että siellä joukkueessa pelaa suomalainen kaveri! Tänään mahdollisesti siis puhutaan suomea Itävallan maaperällä! ;)

Mut loppujen lopuks, kyl me oikeesti ollaan kavereita!

Huomenna onkin sitten paljon kerrottavaa, joten siihen asti..

Viivi

Ensimmäinen työviikko purkissa:

Hip hei, viikonloppu! Tälleen opiskelijana sen pitäis kai tarkottaa, että "Hip hei, tänään ryypätään", mutta mulle se tarkottaa vaan sitä, että saan nukkua pidempään ku kukon kiekasuun! Huomenna saa viel miettii, et jaksaisko herätä puol yhdeksän aikaa, et vois kävästä aamupalalla ennen ku check-out aika koittaa, mutta sunnuntaina mä niin tulen nukkumaan iha törkeen pitkään! Huomenna siis mun pitää poistua täältä hostellista ja olen sitten käytännössä kaksi päivää asunnoton, koska vasta maanantaina pääsen muuttamaan siihen opiskelija-asuntoon. Onneksi työkaveri sitten pelasti tilanteen ja ilmotti eilen, että mä menen heille asumaan kahdeks päivää! Christine sanoi, että huomenna kokkaillaan jotain hyvinkin paikallista ruokaa ja kyseli, että tykkäänks mä pitsasta. Olin hetken aikaa huuli pyöreenä, että kuinka niin, kunnes mulle paljastui, että se on vaihtoehto B, jos se paikallinen herkkuruoka ei mulle maistu. O-ou..

Tänään aamulla kello kuuden aikaan täällä oli ulkona huikeet +4 astetta lämmintä. Ulkona sitten istuskelin ja odottelin Christinen kyytiä nahkatakki päällä. Vähän oli kylmä jo. Ja mä kun luulin, että talvitakkia ja lapasia tarvitaan vasta marraskuussa. On muutenki niin jännä, ku nää molemmat kaupungit on tässä isojen vuorien välissä, niin eilenkin Christine sanoi, että ilma on täl hetkellä tosi Föhnmäinen (Föhn-tuuli), kun oli tosi sankkaa sumua joka puolella ja varsinkin vuorten ympärillä. Tosi ahdistavaa. Muutenkin nää lämpötilojenki vaihtelut on tosi omituisia. Tänään tosiaan aamulla oli se +4 astetta ja sitten jo iltapäivällä oltiin taas parissa kymmenessä asteessa. Yritä siinä sit pukeutua oikein vilustumatta tai tukahtumatta kuumuutee. Tänään kävinki sit jo kattelees talvitakkeja, mut aattelin ehkä kuitenkin olla köyhä opiskelija ja pyytää äitiä lähettämään mulle talvivarusteet tänne postilla. Taitaa tulla halvemmaksi niin.

Näihin maisemiin ei kyl pääse kyllästymään..

Ensimmäinen työviikkokin olis nyt sitten onnellisesti takana ja saldona onkin sitten paljon lasien värjäilyä ja paljon uusia saksankielisiä sanoja! Oon kyl nähny niin paljon ja päässy tekemäänki monia uusia asioita! Ens viikolla sitten ollaanki makroskopian puolella ja vuorossa on sitten kans se ruumiinavaus (!!!). Palautettakin täällä on saanu ihan eritavalla kuin Suomessa, melkeenpä päivittäin. Täällä se palaute annetaan myöskin tosi suoraan, mikä suomalaisesta tuntuu vähän omituiselta ja välillä vähän ilkeeltäkin, mutta näille se on ihan normaalia ja kaikki on tottunut siihen eikä edes ajattele, että se voisi olla jossain maassa eritavalla. Negatiivinenkin palaute tulee tosiaan tosi suoraan, mutta sillä ei tarkoiteta mitään pahaa, eli ei syyllistetä, vaan annetaan rakentavaa palautetta! Ehkä mä opin tähän systeemiin vielä kolmen kuukauden aikana! Pääasiassa olen tosiaan saanut hyvää palautetta ja mua on kehuttu kauheen rauhalliseksi (?) ja keskittyneeksi (???). Ehkä mä vaikutan sitten rauhalliselta ja keskittyneeltä, koska en vietä koko ajan kahvitaukoa tai kun en koko ajan kulje kännykkä kädessä. Täällä, kun tuntuu olevan tapana vastata siihen kännykkään, vaikka just sattuis olemaan joku elin tai myrkkyämpäri kädessä. Ja puhelu ei ole lyhyt. Se kestää yleensä sen yhden viisi minuuttia ennen kun edes mainitaan, että "ainiin, olen muuten töissä, pitäisi varmaan jatkaa hommia." Siksi mä kai olen siis niin keskittynyt. No ainiin, sain eilen ihan oman LÄÄKÄRINtakinki! Täällä työvaatteisiin kuuluu valkoset housut ja lyhythihanen napitettava kauluspaita, minkä lisäksi täällä labrahoitajillakin on valkoset pitkät lääkärintakit, siis aivan samanlaiset kuin lääkäreillä, me ei vaan saada kantaa stetaria taskussa - what a pity.

Työvarustus

Yeah, that's me!

Oin tänään töiden jälkeen tutustumassa paikalliseen shoppailu-kulttuuriin ja voin ylpeenä todeta, että rahaa en onnistunu kuluttamaan ku vajaa 50 euroa ja siitäkin suurin osa meni oikeesti sellasiin asioihin, mitä tarvitsin! Ehkä joku hajuvesi ja kynsilakka ei nyt ollut niin kauheen tärkeä ja tähdellinen ostos, mutta... Kävelin jopa moneen kenkäkauppaan sisään enkä ostanu yksiäkään kenkiä!! Yhdessä kaupassa meinas itsehillintä pettää, kun vedin sellaset leopardi-kuosiset ihanat 12 cm korkeat korkkarit jalkaan ja totesin niiden istuvan täydellisesti ja  niillä kävelykin oli ihan törkeen helppoa (mitä en olisi ikinä niin korkeista kengistä uskonut), alko tuntua niin pahalta laittaa ne takas laatikkoon, että tein sen hyvin nopeasti ja poistuin liikkeestä. Ne olis maksanu n. 25 e. Nyt mulla on niin suruinen olo, että voi olla, että mun on huomenna PAKKO mennä hakemaan ne mun luo! Lisäksi löysin yhdestä kaupasta alennuksesta tanssiaismekkoja 70 e kappaleelta ja vähänkö ne oli ihania. En uskaltanu kokeilla päälle, koska tunnen itseni siinä mielessä, että olisin varmaan ajatellut, että kyllä sille jossain vaiheessa tulee käyttöä ja eihän niin halpaa mekkoa voi jättää telineeseen, ei vaan voi. Piste. Lähdin siis sieltäkin äkkiä pois! Viimeisenä pysäkkinä oli sitten Billa, eli paikallinen ruokakauppa, mistä menin jogurttihyllystä löytämään sellasen hyvännäkösen purkin jotain ananas-passion - systeemiä ja ajattelin, että voisin sellasen maistaa - VIRHE. Katoin vaan, että purkin kyljessä luki "Molke Drink" ja aattelin, et ei se mitään vaarallista voi olla - VÄÄRIN. Tälleen täysin laktoosivammasena olisi sen herajuoman tietenkin voinut jättää sinne hyllyynkin, näin jälkikäteen ajateltuna. 

Maanantaina tosiaan muutan sinne opiskelija-asuntolaan, joka on just rakennettu ja valmistuu tosiaan maanantaiksi silleen, että pääsen muuttamaan sisään. Sähköpostiin tuli lista, että mitä kaikkea sieltä löytyy ja mitä pitää tuoda itse mukanaan. Siellä ei ole kahvinkeitintä. Ja musta on tullut hyvinkin kofeiiniriippuvainen. Ja täällä kun toi kahvilakulttuuri on vähän eri kuin Suomessa. Mä TARVITSEN kahvinkeittimen. Siksipä kävinkin tänään tutustumassa valikoimaan ja aattelin ostaa itselleni kapseli kahvinkeittimen, täällä vaan on niin paljon valikoimaa, että olin ihan sekasin kaikista vaihtoehdoista, lisäksi sen pitäisi vielä olla sellanen, mistä hyödyn Suomessakin, ilman mitään suuria kustannuksia. Eli siis kapselit pitää löytyä Suomesta, en halua joutua tilaamaan niitä mistään. Dolce Custo on täl hetkel voitolla, mut jos jollain on tietoa, että mihin keittimeen Suomesta saa kapseleita, niin olkaa toki ystävällisiä ja infotkaa mua, ni en tee virheostoksia!

Tätä bling bling - keitintä kovasti ihailin. On vaan aika bling bling - hintakin keittimellä.

Nyt alkaa täällä ilta kovin pimenemään ja munki aivosolut alkaa käymää tyhjäkäynnillä, joten kerron seuraavaks sitten, maistuiko paikallinen ruoka mulle vaiko ei!

Ein schönes Wochenende!

Viivi

Heippa heippa!
Täällä väsynyt suomalainen vaihto-opiskelija kirjottelee taas kuulumisia! Alkaa pikkasen nää aamut painamaan, kun pitää tosiaan saada itsensä tosta, ah, niin lämpimästä sängystä heti viiden jälkeen ylös. Huomenna pääsen onneks työkaverin autokyydillä töihin, eli saan nukkua ruhtinaalliset 30 minuuttia pidempään ku tavallisesti, eli ei tarvi lähteä liikkeelle vasta kun klo 06:05! Oh yeah, tätä suurta iloa! 

Eilen täällä oli hulppeat +27 astetta lämmintä ja aurinko paisto ihan pilvettömältä taivaalta, olin suurinpiirtein taivaissa, kun töiden ja koulussa käymisen jälkeen suuntasin kaupan kautta rantaan kävelemään! Eksyin kuitenkin hiukan matkalla ja siirryin taktisesti junalla vähän lähemmäs Villachia! Siellä sitten kävelin, kunnes jalat huusi hallelujaa ja aamenta ja senki jälkeen piti vielä Hauptbahnhofilta kävellen tulla kämpille! Noh, ainakin tuli uni muuten ihan törkeen nopeasti!

Wörthersee

Rikkaiden yksityiset rantapaikat mökkeineen...

...ja ökyrikkaiden rantahuvila! Täs huvilas ei sentään ollut sitä piikkilankaa tossa aidan yläreunassa!

Histologiallekin kuuluu vain ja ainoastaan hyvää! Oon päässyt tekemään ja näkemään huikeita juttuja. Värjäyksiä oon esimerkiksi saanut nyt jo tehdä sekä käsin että koneellisesti, koneilla teen niitä kyllä jo lähinnä ihan yksikseni ilman kenenkään valvontaa ja hyvin on mennyt! Oon saanu iha loisto palautettakin sekä siitä, että puhun heidän mielestä erittäin hyvää saksaa ja siitä, että oon kauheen kiinnostunu asioista ja opin nopeesti kaikkee uutta! Oon päässy auttelemaan myös näytteiden lajittelussa ja käsittelyssä jo jonkin verran ja tänään ja eilen pääsin jo kattelee, ku patologi leikkeli kaikenlaisii elimiä siellä pöydällä, tänään vuorossa oli esim. kaksi sappirakkoa ja yks anus! Eilen tapetilla oli yhden naisen 8 kiloa painava munasarja + kasvain! Jatkoa odotellessa!

Tänään ei sit ookkaan niin hulppee ilma, vaan sataa vettä aivan kaatamalla! Onneks ehdin kävelee tänne kämpille ennen tota suurinta sadetta!

Ensi kertaan jälleen!

Hostellista!

FH Kärnten, terveydenhoito-oppilaitos

Loppukevennykseksi vielä kuva mun kaikella insinööritaidolla väsätystä jääkaapista!

Viivi

So ein schöner Tag:

Hip hei! Nyt on sitten harjottelu päässyt alkuun ja ensimmäiset ystävät tullu hankittua! Oli ihan tosi hieno päivä!

Aamulla herätys oli kuitenkin aivan jotain muuta kuin hunajata! Kello soitti 05:25, mutta ylläri pylläri nukuin todella - siis TODELLA - huonosti ja olin jo 05:15 liian pirteenä ylhäällä. Mitä mulle tapahtuu?! Puolen aikaa tuli jo kiire lähteä kävelemää Hauptbahnhofille, koska juna Klagenfurtiin lähti kivasti 06:04 ja sitä ennen piti vielä hankkia kuukausilippu, joka muuten vei mut melkeen vararikkoon (118 e, ei sen kummempaa). Juna ja sen löytäminen oli jo aika piece of cake, mutta sitten bussilla ammattikorkeakoululle suhaaminen olikin jo ihan toinen juttu. Nää, kun ei täällä ymmärrä, että kaupungissa voi olla kaksi FH Kärnteniä ja senpä vuoksi, kun bussikuskilta kysyy, mikä linja vie perille, vastaus on aina väärä. Noh, kartanlukutaitoa mulla oli sen verran, että selvisin eksymättä perille (Tästä pitänee todellakin kiittää työkaveri Marjaa Somerolta, joka opetti mut suunnistamaan!!)!

Koululla tapasin mua tuutoroivan opettajan, Christianen, jonka kanssa sitten kuulumisten vaihtamisten jälkeen lähdettiin kohti sairaalaa ja mun ensimmäistä harjottelupaikkaa, histologiaa! Christianen kanssa on tosi helppo keskustella, koska hän puhuu aikalailla "oikeaa saksaa", kun taas tämä patologian osastonhoitaja oli varsinainen tapaus.. Alkuperältään italialainen = puhuu ihan törkeen nopeesti ja huitoo käsillään niinku olis lentoon lähdössä, asunut ikänsä Kärntenissä = puhuu niin pahaa murretta, että ymmärrän tuurilla joka toisen sanan. Kun sitten nämä kaksi asiaa yhdistää on tuloksena varsinainen katastrofi. Kun asiasta mainitsin, hän alkoi arrrrtikuloooooooida seeeelvääästi ja siinä vaiheessa viimeistään mun leuka hipoi lattianrajaa ja sain hädin tuskin pidettyä naaman peruslukemilla. Saimme kuitenkin kaikki asiat selvitettyä ja minä sain vastaukset kaikkiin kysymyksiin, vaikkakin se vaati paljon itsehillintää.

Histolla pääsen nyt tämän viikon tekemään värjäyksiä, mitä pääsin tänään heti alusta asti itse tekemään. Ensi viikolla olen sitten makrolla, eli pääsen avustamaan patologia elinten leikkelyssä ja pääsen seurailemaan ruumiinavauksia. Tämän lisäksi ensi viikolla olisi tarkotus myös opetella kudospalojen käsittelyä. Leikkeitä leikkelemään me opiskelijat ei täällä lainkaan päästä eli se jää multa sitten kokonaan kokematta. 

Tänään tosiaan pääsin tekemään heti leikkeiden värjäyshommia, joihin täällä on hienot laitteet käytössä. Pääsin tekemään tänään koneilla HE-, Giemsa- ja PAS-värjäyksiä, minkä lisäksi sain päällystää laseja sekä koneella että käsin. Sitten vielä lajiteltiin laseja silleen, että jokaisen potilaan lasit oli aina yhdessä paikkaa. Ja tätä sitten uudestaan ja uudestaan ja uudestaan ja koko loppu viikkokin! Lopuksi pääsin huoltaan koneita ja vaihtelemaan liuoksia! Mutta kivaa oli ja en varmasti ehtinyt tänään oppimaan vielä kaikkea! Loppuviikosta pääsen sitten tekemään erikoisvärjäyksiä käsin! Oli muuten aika järkytys, että täällä ei käytetä ksyleeniä käsitellessä hanskoja?! Siis MIT VIT?! On muuten kädet niin törkeen kuivat ja pää särkee ihan törkeesti, kun niitä purkkejakaan ei suljeta ihan joka välissä ja sen huoneen koko ei ole mitenkään hirveen suuri. Kyllä mä tän harjottelun aikana pystyn vielä aivosoluni ja käteni tuhoamaan moneen kertaan... Työkaverit on täällä kans tosi mukavia ja kaikki halus auttaa mua, jotta ne pääsis kyselemään Suomesta kaikenlaista, eli mä oon täällä suurinpiirtein verrattavissa suureen julkkikseen, KÄY! Työpäivät mulla on täällä tavallisesti klo 07:00 - 13:00 eli sori kaverit, te joudutte Suomessa raatamaan jonkun tunnin enemmän! 

Iltapäivästä tutustuin sitten mun buddyyn, eli Julianiin, joka kierrätti mua monta tuntia ympäri Klagenfurtia (4 tuntia ei varmaan riitä?) ja välillä käytiin syömässä, kahvilla ja hakemassa hänen kaverinsa mukaan. Sain sitten loppujen lopuksi viel kyydinki tänne kämpille, eli pojat ajoi mut ihan noin vaan 40 kilometrin päähän. Oli kyllä niin hauskaa! Ja hei, nää maisemat sai mun suun pysymään kyl melkeen koko ajan auki, ihan uskomatonta! En ehtinyt tänään oikeen kuvia ottamaan, mutta huomenna mennään porukalla uimaan ja rannalle (TÄNNE ON LUVATTU 27 ASTETTA LÄMMINTÄ!!) niin otan kuvia maailman ihanimmasta auringonottopaikasta! Ja monesta muusta paikasta! Lisäksi tää Julianin kaveri lupas lähteä mun kanssa kattoon jääkiekkoa täällä ja keksittiin vaikka mitä tekemistä, kun ajeltiin ympäri kaupunkia! Kyl tästä niin hyvää tulee!

Tänään vihdoin varmistui sitten se, että saan sen opiskelija-asuntolan asunnon 24.9 maanantaina! Miten helpottunut ihminen voikaan olla! Ja mulle tarjottiin niiksi kahdeksi päiväksi, kun mulla ei ole asuinpaikkaa, jo monesta paikasta yösijaa, joten sekään ei tule siis olemaan ongelma!

Kaikin puolin siis aivan loistava päivä! Nyt suihkun kautta nukkumaan, jotta olen huomenna taas pirteäni klo 05:15 hereillä!

                  *****
Baby glaub mir das beste bist du,
hey, vergiss mal den Rest und hör zu,
ich will nie wieder weg
denn es ist cool
Ja, ich weiss es gibt viel was mir gefällt


Doch baby glaub mir das beste bist du,
hey, vergiss mal den Rest und hör zu,
ich will nie wieder weg
denn es ist cool
Ja, ich weiss es gibt viel was mir gefällt

Baby, ich zerbrech mir den Kopf
denn was bringt mir das Geld
wenn ich dich nicht seh'
und jedes mal wenn du mich dann ansiehst
bleibt meine Welt kurz stehen
und ich weiss ganz genau dass du dich grade fragst
ob das mit uns geht
kaum bin ich da muss ich weg
doch versprech dir jetzt
bin bald wieder da

                  *****



Viivi

Laiskahko lauantai:

Eilen illalla lähdin kävelylenkille tähä lähimaastoon, pienellä eksymisvarauksella kylläkin. Oli niin siistii pitkästä aikaa päästä kävelee kunnon vuorimaastoon, vaikken kyl kauheen korkeelle lähteny nousee. Tein vaiks mitä löytöjä siinä matkalla, kuten jääkiekkohalli ja lähi-Spar - siinä ne tärkeimmät!

Kun pääsin tähän kämpille, oli pakko googlata tän jääkiekkojoukkueen kotisivut, koska siellä oli ilmiselvästi alkamassa peli sillon kun kävelin siitä ohitse. Nää repii täällä lipuista saman verran hintaa, ku Lukon peleissä pyydetään ja ei nää vissiin oo ees mitää iha hirveen hyvii, kai! :-D Mutta mutta, niiden joukkueessa pelaa SUOMALAINEN kaveri!! Olin hetken aikaa, että mitä ihmettä?! Noh, tässä siis ehkä yksi syy, miksi mun on PAKKO mennä katsomaan joku niiden peli!

Tänään aamulla nukuin kauan ja nousin sit vasta, ku tuntu siltä, et enää ei pysty hetkeekää pitää silmii kiinni - luksusta! Sit vaa hengasin pyjama pääl koneel, kunnes siistijä halus tulla viemää mun roskapussin. Siitä sitte kaupunkiin koluamaan katuja läpi, ku aurinkoki paisto ihan pilvettömältä taivaalta ja elohopea pyöri siellä 25 asteen nurkilla! Ihmisiä oli ihan hullusti liikkeellä ja tänään oli vanhojen autojen kulkuekin tuolla keskustassa. 

Kun sit en enää jaksanu kävellä noita katuja edes takaisin, tein niinkuin muutkin ja menin jokirantaan ottaa aurinkoa. Sain viel niin hyvän paikan, et lähel olevan kahvilan ilmanen WLAN riitti siihe iha törkeen hyvin! Ah, kännykkä-dataus ja aurinko - plus ihan sairaa hyvä pullollinen vettä (Roosa tietää!!). Noh, se loppu sit siin jossain kohtaa se brunaaminen, kun mun jalan vierestä juoksi iha helv iso ROTTA! Siis hyi olkoon! Huusin kyl nii perkeleesti, että jos ei joen toisella puolella kuultu, mitä tapahtu, niin ihmettelen suuresti. Traumatisoiduin ja lähdin kämpille.

Täällä siis olen ja datailen, kunnes keksin jotain muuta!

Villach

Villach

Viivi

Buuaah. Aamuherätykset - jotain, mitä voin vihata ylikaiken, ainakin silloin, kun se tarkottaa lämpimästä sängystä nousemista ennen klo 07:00 (Kaiken lisäksi kuulin tuutoriltani, että hän meni histologialle töihin joka aamu klo 06:30. Meinasin saada slaagin siinä kohtaa.). Tänään sain sitten kokea senkin ensimmäistä kertaa täällä Itävallassa! Olin sopinut tapaavani tuutorini ammattikorkeakoululla Klagenfurtissa klo 09:00, minkä takia yritin saada itseni hereille ennen seitsemää, jotta ehtisin käymään edes pikaisella aamupalalla alakerrassa (vielä, kun sellaiseen yleellisyyteen on mahdollisuus). Noh, kello soitti klo 06:52 ja yllättäen pääsin ylös vasta seitsemän maissa. Siinä sitten kauheella kiireellä vaatteet päälle ja aamupalalle, jotta kerkesin junaan, joka lähti Hauptbahnhofilta (=päärautatieasema) klo 07:50. Eipä siinä muuten mitään, mutta kun en ollut täältä koskaan sinne kävellyt, niin se oli sellasta arpapeliä, että osaanko perille saatika sitten ehdinkö sinne ajoissa. Puolijuoksua kun menin, niin viisi minuuttia ehdin vielä hengähtääkin ennen kuin junaan piti hypätä.

Klagenfurtissa ajattelin sitten kävellä AMK:lle. Olin jopa fiksuna tyttönä hakenut reittiohjeetkin koululle ja tiesin, mitä katoa pitäisi kävellä ja miten pitkään. Noh, kukaan ei varmaan kummastu, kun nyt sanon, että ohjeista huolimatta eksyin... Ja kun vihdoin pääsin perille ja tuutorini soitteli, että missäs sitä ollaan, tajusin olevani väärällä ammattikorkeakoululla... Paska nakki. Ja sinne oikealle ammattikorkeakoululle oli matkaa monta kilometria. Noh, Christina tuli mut sitten onneksi hakemaan ja sain säästää jalkojani. Puna ei kuitenkaan poskilta hävinnyt ihan hetkeen.

Koulussa mua kävi kaikki opettajat tervehtimässä kuin jotain maailman luokan supertähteä. Oli hyvin hämmentävää, miten ne kaikki tunsi mut ja osas kysellä kaikkia asioita niin ku oltaisiin tunnettu ja vaikka kuinka pitkään. Sitten mut tietenkin kierrätettiin siellä koulussa kaikkien labraluokkien läpi ja mulle näytettiin, että missä on mitäkin. Voin kertoa, että jos joku on joskus luullut, että Turun ammattikorkeakoulussa olisi joitain hienoja laitteita, minkä kanssa harjotellaan, niin voin kertoa, että ne on jostain kivikaudelta. Täällä näillä on silleen vaatimattomasti koulussakin histologian luokassa jääleikkeiden harjottelua varten mikrotomi. Kuljin siellä kuin lapsi karkkikaupassa. Luokat oli mun mielestä kauheen pieniä ja sit lopuks tajusin kysyä, et montaks opiskelijaa niiden luokalla on ja vastaukseksi sain 12.

Käytiin hakemassa mulle itävaltalaista puhelinliittymää, jotta ei tarttis tehdä mitään hillittömiä puhelinlaskuja tolle suomalaiselle liittymälle. Kun käveltiin ihan aluksi yhteen kännykkäliikkeeseen ja ruvettiin hieromaan kauppoja, myyjä-poju totesi, että mun Lumiassa on SIM-kortin lukitus eikä hän voi myydä mulle liittymää - ja kaikkein parasta on, ettei voi kukaan muukaan, koska toi mun puhelin on yksinoikeudella omistettu suomalaisille liittymille. MIT VIT?! Kysyn vaan. Mä olin skeptinen investoidessani rahaa Lumiaan tai siis ylipäätänsä Nokiaan ja tässä on nyt sitten tulos. No, sitten haettiin mulle halvin mahdollinen ja ei ihan täysin paska puhelin ja siihen prepaid-liittymä. Onhan toi Samsung nyt oikeen kivan pieni ja painaa vähemmän, ku yksikään mun puhelin ikinä, mutta on se kyllä niin törkeen ruma, että ei mitään järkeä! Mutta toimii. Jos joku haluaa itävaltalaisen numeron, niin sitä voi sitten kysellä.

Ihan vain asian havainnollistamiseksi.

Sparin kautta sitten kämpille. Ja tällä kertaa pääsin jopa sisälle asti. Omnomnom sitä valikoimaa. Meinasin jopa viinipulloon sortua, mutta keräsin itseni - ja mukaan tarttui vain pari Radleria, hupsis. Loppuun vielä parit maisemakuvat!

Tältä näyttää Villach sillalta kuvattuna.

Mielelläni tahtoisin tietää, mihin tota ramppia oikein käytetään? Ihan mielenkiinnosta vaan.