Varsinainen road trip:

Ihan ensimmäiseksi haluan kiittää sitä ihmistä ja suurta neroa, joka on keksinyt WLAN:in ja antanut sen ihmiskunnan käyttöön. Mun elämä tänään olisi ollut suurta kärsimystä ilman kyseistä yleellisyyttä. Kiitos siis, vaikkakin nopeuksia vois vähän lisäillä, jos se ei ole ihan liikaa vaadittu.

Mutta niin, matka jatkui Wienin lentokentän halki kohti porttia F24. Oli muuten sellanen reissu sen hehtaari-hallin läpi, että jouduin muutaman kerran varmistamaan joltain turvaliivi sedältä, että olenko nyt ihan varmasti - siis IHAN varmasti - menossa oikeeseen suuntaan. No, selvisin lähtöselvitykseen, missä sitten (ylläri pylläri) ei lähtöselvitys ottanut onnistuakseen, kun Suomen päässä oli jotain sählätty niiden mun matkatavaroiden kanssa. Lisäksi se virkailija halus, että nostan mun "8 kg painavan" käsimatkatavaran siihen punnittavaksi - heh heh... Ensin se vetäs aika terävästi henkeä ja kysyi, että mitäs nyt tehdään. Koska mun läppäri oli siellä paljaaltaan siellä matkalaukussa sain pari kiloa anteeks, viimeiset 1½ kg selitin mun hurjilla eväillä. Onnellisena sain pitää kaikki käsimatkatavarani.

Se kone, jolla lennettiin Klagenfurtiin oli taas sellanen söpö, pieni potkurikone, joka heilu ilmassa, ku mikäkin vippuri. No, onneks olin edelleen niin uninen, että sammuin heti, kun oltiin päästy ilmaan ja heräsin, ku oltiin jo laskeuduttu hyvä tovi. Mutta ne maisemat - aaah - kyllä siinä unohtu se kiikkerä konekin. Klagenfurtin kenttä oli varmaan pienempi kuin Porin kenttä - trust me. Ja en tietenkään ollut tarkistanut, että missä hevon perseessä se kenttä siellä Klagenfurtissa on. Järjenkin olis ehkä pitäny sanoa, ettei lentokenttä ole keskustassa, mutta ei... Bussi oli just ehtinyt lähteä, kun sain matkalaukun liukuhihnalta (AINIIN, mun matkalaukku oli hengissä ja se saapui perille!!!) ja seuraava tuli taktisesti tunnin päästä, joten otin taksin. Taksilla Hauptbahnhofille ja sieltä junalla Villachiin. (Roosa, en muistanutkaa, kuinka kovasti ikävöin jo sen muijan ääntä siellä ÖBB:n junassa!) Taksilla matkustin sitten tänne hostellillekin, jossa siis tosiaan vietän ensimmäiset kymmenisen päivää, minkä jälkeen pääsen muuttamaan sinne STUWO:n opiskelija-asuntolaan, mahdollisesti.

Tää on varsinainen hostelli... Mutta kelpaa kyllä nyt siksi aikaa, että asiat järjestyy. Maisema ikkunasta on kyllä aika huikee, näin paljon vuorii en nähny ees Salzburgissa ja nää on jo kaikki melkee lumihuippusia - aaaah! Kun mä tänne huoneeseen astelin, aattelin meneväni hetkeksi makaamaan tohon sängylle ja lähteväni sitte Spar:iin ruokaa ostamaan, mutta jotenki kummasti mä sitten satuin sammumaan siihen sängylle ja heräsin kahden tunnin päästä iha sekasin. WLAN:in salasanan ehdin just ja just hakemaan ennen ku kuudelta meni respa kiinni.

Lähdin sitte vähän jälkeen seitsemän sinne ruokakauppaan... Seisoin klo 19:31 sen Spar:in oven takana ja ne lyö sen oven mun nenän edestä kiinni. Vituttiko? Kyllä! Oli meinaa aika kova nälkä, kun koko päivän (lue: keskiviikko illasta klo 21 eteen päin) elänyt neljän reissumiehen, kahden banaanin ja banaanilastujen voimalla. Lähdin sitten vaeltamaan siihen vanhaan kaupunkiin, joka oli muuten aivan uskomattoman kaunis (ja täynnä kauppoja...), että jos vaikka sattuisin löytämään jonkun muun kaupan, joka vaikka sattuisi olemaan auki vähän pidempään. Mutta en löytänyt. Sitten mä näin sen.. Ensin olin ihan varma, että se on kangastus, mutta ei, siellä oli McDonalds! Aaah, ei oo mäkkimättö ikinä maistunu niin hyvälle. Sitten dallasin kivasti takasin hostellille sen puolen tunnin matkan.

JGH Villach, the mighty hostel!

Huomenna pitäs sitten suunnistella yhdeksäksi sinne ammattikorkeakoululle, minkä takia aattelinkin alkaa tässä pian nukkumaan mun suuria univelkoja pois!

Viivi