PALJON KERROTTAVAA!

Heippa hei taas! Venähti tämä kirjottelu jotenkin nyt, kun muutin tänne uuteen asuntoon ja on ollut niin paljon kaikkea tehtävää, niin ei iltasin sitten ole aikaa pystynyt jakamaan kaikkeen mahdolliseen. Kronologinen järjestys täytyy kuitenkin säilyttää nyt kun asioita kerrotaan, joten aloitetaan nyt siitä, mitä sunnuntaina vielä kirjottelun jälkeen tapahtui!

Sunnuntaina siis tosiaan olin iltapäivän yksinäni Christinen luona ja kulutin aikaa kaikkien jonnin joutavien hommien tekemiseen - kai mä jotain hyödyllistäkin tein, kuten kirjotin oppimispäiväkirjaa. Raahauduin sitten sohvallekin ensimmäistä kertaa Suomesta lähtemisen jälkeen istumaan ja en enää muistanutkaa, kuinka häiritsevää on katsoa elokouvaa, jonka on jo nähnyt englanniksi, dubattuna saksaksi. Kuinka hukata kundi 10 päivässä dubattuna saksaksi - check! Mut tälleen sitä kieltä opitaan - kai!
Illalla lähdettiin katsomaan paikallista lätkää! Erste Bank Eishockey Liga, eli tuttavallisemmin EBEL, on täällä pelattavan liigan nimi, ja täällä pelaa sitten itävaltalaisia, slovenialaisia ja muun muassa kroatialaisia joukkueita. Täällä kaupungissa on siis myös oma joukkue, VSV, jonka peliä oltiin siis katsomassa. Joukkueesta tietenkin mielenkiintoisemman tekee se, että siellä pelaa suomalainen pelaaja ja joukkueen valmentajakin on suomalainen. Oli tosi hyvä peli, vaikkakin ensimmäinen maali tehtiin Villachin verkkoon jo 10 sekunnin pelin jälkeen ja ensimmäiset rangaistukset jaettiin 3 sekunnin jälkeen. Voitto kuitenkin tuli (3-1) ja pelikin parani loppuu kohden koko ajan! Suomalainen pelaaja tietenkin istuskeli jäähyllä pelin aikana yhteensä 12 minuuttia ja yhteensä ottelussa jäähyminuutteja taidettiin jakaa 20 min. Hups! Mutta joo, kiekkoa kannatti siis lähteä katsomaan! 26.10 onkin sitten sellanen peli, joka on verrattavissa Lukko - Ässät peliin, kun naapurikaupungista Klagenfurtista saapuu joukkue Villachiin! SINNE on PAKKO päästä ja sinne ollaan myös menossa ja en ole ainut suomalainen katsoja ;)

Viivi & Christine

Halli oli aika pieni, verrattuna esim. Äijänsuon halliin, mutta tunnelma oli AIVAN erilainen!

Maanantaina sitten taas oli vuorossa...töitä. Motivaatiota ei voinut kauheen korkeeksi kuvailla, kun maanantaina pitää herätä kello 5:30. Ja kaiken lisäks aamu alkoi matkalaukkujen kantamisella. Ja tiesin jo aamusta asti, että töitä pitää tehdä kahdeksan tuntia. Huoh. Aloitin tällä viikolla näytteiden vastaanotosta ja lajittelusta ja sieltä siirryin katsomaan jääleikkeiden leikkaamista ja makroskopiaa sekä kudosten käsittelyä. Maanantaina eteen tulikin sitten kaiken maailman kudoksia - umpilisäkkeitä, kilpirauhasia, tuumoreita, istukoita, napanuoria, anuksia, suolen pätkiä - kaikkea mahdollista siis! Opettelin siellä lääkäreiden johdolla lääketieteellistä sanastoa saksaksi ja yritin pysyä mukana siinä, mitä milloinkin piti tehdä! Tällä viikolla töissä on muutenkin ollut joka päivä vähän samanlaisia juttuja, mitä nyt pieniä ekstroja tietenkin joka päivä. Tiistaina menin esimerkiksi avaamaan näytteiden vastaanotossa ämpärin, josta löytyikin melkein syntymässä ollut sikiö, joka oli syntynyt kuolleena. Myöhemmin makroskopiassa kuitenkin kuulin, että sen sikiön elinmahdollisuudet ja -odotukset olivat ihan mitättömät, koska kaikki sisäelimet oli pussissa kehon ulkopuolella. Mutta oli se surullista, koska se näyttikin jo ihan ihmiseltä ja sitä alkoi kummasti ajattelemaan liikaa. Tiistaina oli myöskin ohjelmassa jääleikkeiden leikkuuta, kun aivoverenvuotoon "kuolleen" miehen elimiä tutkittiin elinluovutusta varten. Meille tuotiin sitten siinä yhteydessä keuhkot, - jotka olivat IHAN pikimustat - kokonainen maksa, pala munuaisia ja pala haimaa. Niitä sitten pääsin siinä tutkiskelemaan. Tänään sitten taas pääsin aamulla heti katsomaan ruumiinavauksia. Pieni järkytys tuli, kun astuin sinne kylmään huoneeseen ja ensimmäisenä näin vahanuken näköisen vanhan miehen ruumiin, jolta juuri edeltävänä päivänä oli viety kaikki sisäelimet mahaa ja suolistoa lukuunottamatta. Näky oli kuitenkin siinä vaiheessa vielä siisti. Brutaalia siitä tuli vasta siinä vaiheessa, kun esiin vedettiin puukkoja, veitsiä, sähkökäyttösiä sahoja ja pihtejä, joilla luut oli helppo katkasta. Lisäksi, kun käsi tungetaan suuhun kurkun kautta ja pääkallon yläosa tipahtaa metallipöydälle, niin sitä kummasti tuli "hiukan" huono-olo. Ja missäs Viivi oli? No lattialla tietenkin. Toinen ruumiinavaus menikin sitten jo paremmin, vaikkakin ruumis oli jo lauantailta ja jos lääkärin on pakko lähteä kakomaan oven ulkopuolelle, niin voitte kuvitella sen hajun määrän. Mä kuitenkin seisoin tyynen rauhallisesti ruumiin vieressä, vaikkakin mun pää oli suurinpiirtein siellä ruumiin sisällä, kun halusin nähdä kaikki mahdolliset elimet! Hieno kokemus noin anatomian kannalta, mutta välillä tuntuu vieläkin, että sen huoneen haju on juurtunut mun nenään! Ei se ollut ihan niinkuin elokuvissa, pakko kyllä myöntää!
Täällä ruumiinavauksessa lääkäri katselee suurimmaksi osaksi vaan vierestä ja ruumiinavaus apulaiset brutaalisti vetelee sen kropan auki ja nostelee lääkärille elimet valmiiksi pöydälle. Täällä siis ruumiinavausavustajat koulutetaan ihan omalla koulutusohjelmallaan. Hyi.

Mutta nyt se kaikkein tärkein! Maanantaina sitten muutin tänne uuteen ihanaan ja juuri valmistuneeseen kämppään, joka on ihan viimestä modernia teknologiaa! Ainut teknologia, mikä täällä ei toimi, on netti, joka on kaapelilla toimiva ja ihan täysin paska. MISSÄ ON WLAN?! Nettiongelman korjasin eilen hakemalla itselleni paikallisen mokkulan, joka toimii kuin unelma! Täällä on jo paljon vaihtareita, vaikka oikeastaan tänne olis saanut vasta muuttaa 1.10.12 alkaen. Puhumalla kuitenkin saa paljon aikaan. Tää on tällanen soluasunta, joka oli valmiiksi sisustettu - limenvihreällä, ah! Täältä löytyi telkkarista lähtien kaikki ja pakko kyllä sanoa, että vaikka ei ehkä ole koolla pilattu, niin tykkään KOVASTI! Tässä on kaksi huonetta, pieni keittiö ja kylpyhuone. Mun kämppäkaveriksi tulee saksalainen tyttö, joka muuttaa tänne perjantaina. Hän on kuulemma pyörätuolissa, minkä vuoksi meidän asunnossa on ENEMMÄN TILAA kuin muilla! Aaah! Ainut huono puoli tässä asunnossa on, että tää on aika kaukana kaikesta. Keskustaan kävelee semmosen 50 minuuttia, kun mukana on kauppakassit ja koululaukku. Junapysäkille kävelee noin 25 minuuttia ja bussipysäkille noin vartin. Ainut vaan, että busseja kulkee kerran tunnissa ja ensimmäinen lähtee vasta kuuden aikaan, joten eipä tarvi mun ajella töihin bussilla. Onneks Christine lainasi mulle fillarinsa kolmeksi kuukaudeksi, joten matkatkaan ei enää oo oikeestaan ongelma, muutakun järkyttävällä vesisateella - kuten tänään. Kävelin kuitenkin kiltisti sateenvarjo kourassa kämpille. 

Eilen kävin ostamassa itselleni aivan ihanan Dolce Gusto - kapseli kahvinkeittimen. Se on punainen ja kauheen kiva! Siihen ostin sitten kahville addiktoituneena cappucinoa, tavallista kahvia ja jääteetä! Aah, kofeiinin himo tyydytetty!

Vielä huomenna pitäis sitten raahautua patologialla ja perjantaina olis sitten vuorossa Welcoming Day! Ohjelmaa riittää kyllä!

Klagenfurt, 26.9.12, klo 06:35

P.S. Lentoliput Suomeen varattu! Salzburg - Turku 20.12.2012 ;-)
P.P.S Kuvia asuntolasta ja mun huoneesta tulee seuraavaan päivitykseen - ei siis makeaa mahan täydeltä!

Viivi