Ensimmäinen työviikko purkissa:

Hip hei, viikonloppu! Tälleen opiskelijana sen pitäis kai tarkottaa, että "Hip hei, tänään ryypätään", mutta mulle se tarkottaa vaan sitä, että saan nukkua pidempään ku kukon kiekasuun! Huomenna saa viel miettii, et jaksaisko herätä puol yhdeksän aikaa, et vois kävästä aamupalalla ennen ku check-out aika koittaa, mutta sunnuntaina mä niin tulen nukkumaan iha törkeen pitkään! Huomenna siis mun pitää poistua täältä hostellista ja olen sitten käytännössä kaksi päivää asunnoton, koska vasta maanantaina pääsen muuttamaan siihen opiskelija-asuntoon. Onneksi työkaveri sitten pelasti tilanteen ja ilmotti eilen, että mä menen heille asumaan kahdeks päivää! Christine sanoi, että huomenna kokkaillaan jotain hyvinkin paikallista ruokaa ja kyseli, että tykkäänks mä pitsasta. Olin hetken aikaa huuli pyöreenä, että kuinka niin, kunnes mulle paljastui, että se on vaihtoehto B, jos se paikallinen herkkuruoka ei mulle maistu. O-ou..

Tänään aamulla kello kuuden aikaan täällä oli ulkona huikeet +4 astetta lämmintä. Ulkona sitten istuskelin ja odottelin Christinen kyytiä nahkatakki päällä. Vähän oli kylmä jo. Ja mä kun luulin, että talvitakkia ja lapasia tarvitaan vasta marraskuussa. On muutenki niin jännä, ku nää molemmat kaupungit on tässä isojen vuorien välissä, niin eilenkin Christine sanoi, että ilma on täl hetkellä tosi Föhnmäinen (Föhn-tuuli), kun oli tosi sankkaa sumua joka puolella ja varsinkin vuorten ympärillä. Tosi ahdistavaa. Muutenkin nää lämpötilojenki vaihtelut on tosi omituisia. Tänään tosiaan aamulla oli se +4 astetta ja sitten jo iltapäivällä oltiin taas parissa kymmenessä asteessa. Yritä siinä sit pukeutua oikein vilustumatta tai tukahtumatta kuumuutee. Tänään kävinki sit jo kattelees talvitakkeja, mut aattelin ehkä kuitenkin olla köyhä opiskelija ja pyytää äitiä lähettämään mulle talvivarusteet tänne postilla. Taitaa tulla halvemmaksi niin.

Näihin maisemiin ei kyl pääse kyllästymään..

Ensimmäinen työviikkokin olis nyt sitten onnellisesti takana ja saldona onkin sitten paljon lasien värjäilyä ja paljon uusia saksankielisiä sanoja! Oon kyl nähny niin paljon ja päässy tekemäänki monia uusia asioita! Ens viikolla sitten ollaanki makroskopian puolella ja vuorossa on sitten kans se ruumiinavaus (!!!). Palautettakin täällä on saanu ihan eritavalla kuin Suomessa, melkeenpä päivittäin. Täällä se palaute annetaan myöskin tosi suoraan, mikä suomalaisesta tuntuu vähän omituiselta ja välillä vähän ilkeeltäkin, mutta näille se on ihan normaalia ja kaikki on tottunut siihen eikä edes ajattele, että se voisi olla jossain maassa eritavalla. Negatiivinenkin palaute tulee tosiaan tosi suoraan, mutta sillä ei tarkoiteta mitään pahaa, eli ei syyllistetä, vaan annetaan rakentavaa palautetta! Ehkä mä opin tähän systeemiin vielä kolmen kuukauden aikana! Pääasiassa olen tosiaan saanut hyvää palautetta ja mua on kehuttu kauheen rauhalliseksi (?) ja keskittyneeksi (???). Ehkä mä vaikutan sitten rauhalliselta ja keskittyneeltä, koska en vietä koko ajan kahvitaukoa tai kun en koko ajan kulje kännykkä kädessä. Täällä, kun tuntuu olevan tapana vastata siihen kännykkään, vaikka just sattuis olemaan joku elin tai myrkkyämpäri kädessä. Ja puhelu ei ole lyhyt. Se kestää yleensä sen yhden viisi minuuttia ennen kun edes mainitaan, että "ainiin, olen muuten töissä, pitäisi varmaan jatkaa hommia." Siksi mä kai olen siis niin keskittynyt. No ainiin, sain eilen ihan oman LÄÄKÄRINtakinki! Täällä työvaatteisiin kuuluu valkoset housut ja lyhythihanen napitettava kauluspaita, minkä lisäksi täällä labrahoitajillakin on valkoset pitkät lääkärintakit, siis aivan samanlaiset kuin lääkäreillä, me ei vaan saada kantaa stetaria taskussa - what a pity.

Työvarustus

Yeah, that's me!

Oin tänään töiden jälkeen tutustumassa paikalliseen shoppailu-kulttuuriin ja voin ylpeenä todeta, että rahaa en onnistunu kuluttamaan ku vajaa 50 euroa ja siitäkin suurin osa meni oikeesti sellasiin asioihin, mitä tarvitsin! Ehkä joku hajuvesi ja kynsilakka ei nyt ollut niin kauheen tärkeä ja tähdellinen ostos, mutta... Kävelin jopa moneen kenkäkauppaan sisään enkä ostanu yksiäkään kenkiä!! Yhdessä kaupassa meinas itsehillintä pettää, kun vedin sellaset leopardi-kuosiset ihanat 12 cm korkeat korkkarit jalkaan ja totesin niiden istuvan täydellisesti ja  niillä kävelykin oli ihan törkeen helppoa (mitä en olisi ikinä niin korkeista kengistä uskonut), alko tuntua niin pahalta laittaa ne takas laatikkoon, että tein sen hyvin nopeasti ja poistuin liikkeestä. Ne olis maksanu n. 25 e. Nyt mulla on niin suruinen olo, että voi olla, että mun on huomenna PAKKO mennä hakemaan ne mun luo! Lisäksi löysin yhdestä kaupasta alennuksesta tanssiaismekkoja 70 e kappaleelta ja vähänkö ne oli ihania. En uskaltanu kokeilla päälle, koska tunnen itseni siinä mielessä, että olisin varmaan ajatellut, että kyllä sille jossain vaiheessa tulee käyttöä ja eihän niin halpaa mekkoa voi jättää telineeseen, ei vaan voi. Piste. Lähdin siis sieltäkin äkkiä pois! Viimeisenä pysäkkinä oli sitten Billa, eli paikallinen ruokakauppa, mistä menin jogurttihyllystä löytämään sellasen hyvännäkösen purkin jotain ananas-passion - systeemiä ja ajattelin, että voisin sellasen maistaa - VIRHE. Katoin vaan, että purkin kyljessä luki "Molke Drink" ja aattelin, et ei se mitään vaarallista voi olla - VÄÄRIN. Tälleen täysin laktoosivammasena olisi sen herajuoman tietenkin voinut jättää sinne hyllyynkin, näin jälkikäteen ajateltuna. 

Maanantaina tosiaan muutan sinne opiskelija-asuntolaan, joka on just rakennettu ja valmistuu tosiaan maanantaiksi silleen, että pääsen muuttamaan sisään. Sähköpostiin tuli lista, että mitä kaikkea sieltä löytyy ja mitä pitää tuoda itse mukanaan. Siellä ei ole kahvinkeitintä. Ja musta on tullut hyvinkin kofeiiniriippuvainen. Ja täällä kun toi kahvilakulttuuri on vähän eri kuin Suomessa. Mä TARVITSEN kahvinkeittimen. Siksipä kävinkin tänään tutustumassa valikoimaan ja aattelin ostaa itselleni kapseli kahvinkeittimen, täällä vaan on niin paljon valikoimaa, että olin ihan sekasin kaikista vaihtoehdoista, lisäksi sen pitäisi vielä olla sellanen, mistä hyödyn Suomessakin, ilman mitään suuria kustannuksia. Eli siis kapselit pitää löytyä Suomesta, en halua joutua tilaamaan niitä mistään. Dolce Custo on täl hetkel voitolla, mut jos jollain on tietoa, että mihin keittimeen Suomesta saa kapseleita, niin olkaa toki ystävällisiä ja infotkaa mua, ni en tee virheostoksia!

Tätä bling bling - keitintä kovasti ihailin. On vaan aika bling bling - hintakin keittimellä.

Nyt alkaa täällä ilta kovin pimenemään ja munki aivosolut alkaa käymää tyhjäkäynnillä, joten kerron seuraavaks sitten, maistuiko paikallinen ruoka mulle vaiko ei!

Ein schönes Wochenende!

Viivi