Joulukuu ja lunta:

Jee jee jee, vihdoin on joulukuu ja joulukalenteriaika! Itsekin kävin ostamassa suklaakalenterin! Täällä tätä valikoimaa on kyllä laidasta laitaan, ja hinnasta hintaan. Parhaimmillaan suklaamyymälän joulukalentereista saa pulittaa siistit 40 euroa ja Milkan joulukalenterillakin on komeat 7 euroa hintaa. Mä päätin tänä vuonna ostaa budjettijoulukalenterin kolmella eurolla ja syödä ihan vaan normaalia joulukalenterisuklaata, kun tässä nyt on tota Milkan suklaata kuitenkin tullut jo jonkun verran syötyä.. Ei liikaa, sillä ei, en ole lihonnut! Mutta silti! Ja kun mieluummin budjetoin joulukalenteriin vähän vähemmän ja käyn sitten vähän useammin joulumarkkinoilla kumoamassa muutamat Glühweinit kavereiden kanssa! Tai ostan jotain muita hyviä joulujuttuja kaupasta tai muualta (tai käyn ihan vaan sairaalan ruokalassa syömässä lounaan, joka esimerkiksi tänään oli revittyjä lettuja eli "Topfen-Rahmschmarren" mandariinikiisselillä.......).

No, mutta tosiaan.. Viime viikolla olin vielä Klagenfurtissa sytologialla töissä ja se viikko oli pojat matelemista. Kiinnostus oli monta metriä mullan alla ja tosiaan minuutti kerrallaan mentiin eteen päin. Tolla toisella viikolla opinkin kyllä sitten jo jotain, vaikka en uskonut siellä oppivani yhtään mitään ja ei, tämä ei ollut pelkästään asenne vika! Pääsin toisella viikolla vielä tekemään immunohistolla paljon juttuja, värjäämään muun muassa laseja ja minulle opetettiin byrokraattisia asioitakin. Ohjaaja siellä oli todella puhelias ja hyvin kiinnostunut Suomesta ja Suomen terveydenhuollosta sun muusta, joten siellä aika meni enimmäkseen jutellessa. Värjäysautomaattikin siellä taisi tiistaina hajota, mutta minä en ollut tällä kertaa asialla. Siinä sitten niissä myrkkypöllyissä siirreltiin kippoja ja kuppeja ja vähän siinä sitten samalla niissä huuruissa päällysteltiin laseja ja muuta kivaa. Mikroskopoimassakin olin monta päivää ja liian monta tuntia, mutta aloin pikku hiljaa itsekin erottamaan, mitä sieltä lasilta oikein etsitään ja aloin aavistellakin jo ihan oikeita asioita. Noh, ei tuo sytologia nyt kuitenkaan ole se mun juttu, pakko myöntää, joten bye bye patologia!

Tällä viikolla aloitin Villachin aluesairaalassa keskuslaboratoriossa hematologian jakson. Alun perin minun oli tarkoitus tehdä vain hematologiaa, eli paljon mikroskopointia olisi luvassa, minkä lisäksi verenkuvia ja hyytymistutkimuksia. Lisäksi olisi tarkoitus päästä tekemään punktioista erilaisia valmisteita (pleura, likvor, askiittes yms.). Menin ihan täydellä innolla maanantaina töihin, koska hema nyt kuitenkin kiinnostaa ja kovasti.
Paikan päällä sitten selvisikin, että teenkin ensin viikon verran immunohematologiaa eli veriryhmiä ja vasta-ainetutkimuksia, minkä jälkeen 1½ viikkoa vielä itse hematologiaa. Olin ihan innoissani, koska siellä Punaisella ristillä harmitti ihan hirveästi, kun aika jotenkin vain loppui kesken. Mun ohjaajakin tuolla immunohemalla on ollut tosi hyvä, koska hän toimii myös opettajana Salzburgissa ja tietää noista asioista ihan hirveästi. Tehdään aina niin, että ennen uusia tutkimuksia kerrataan taustat ja perusteet, miksi kyseinen tutkimus tehdään ja mitä sillä yritetään selvittää, minkä jälkeen pääsen työntekoon. Kun sitten sama tutkimus tulee seuraavan kerran, kerrataan asiat vielä lyhyesti, jotta ne jäisivät paremmin päähän. Tämä systeemi on minusta loistava ja olen jo parin päivän aikana oppinut enemmän immunohematologiaa, kuin koko Punaisen ristin jakson aikana!! Olen päässyt tekemään jo veriryhmämäärityksiä ja vasta-aineseulontoja, ristikokeita sekä yhdet kylmä agglutiniinit. Niiden lisäksi olen tehnyt muutamia muita vasta-ainemäärityksiä. Olen myös päässyt varailemaan veriä verensiirtoa varten ja kontrolloimaan veripusseja verikaapeissa. Vastauksiakin olen saanut jo vastailla ja allekirjoitella ihan itsekin! Kivaa on ollut ja kivaa tulee varmasti olemaankin! Lisäksi olen jo molempina päivinä päässyt reilusti ennen kolmea, mitä täällä nyt ei tavallisesti ole kyllä tapahtunut, koska jos töitä on kolmeen asti niin sitten kanssa työskennellään kolmeen asti! Mutta eipä tämä mua haittaa, välillä ihan kivaa päästä vapaalle aikaisemminkin!

Viime viikolla olin muutaman päivän kuumeessakin. Iltasin oli kuumetta ja pää särki ihan hillittömästi ja aamuisin ja päivisin oli vaan ihan hirveän huono olo. Troppasin itseäni koko ajan buranalla ja nukuin töiden jälkeen enkä tehnyt yhtään mitään. Lauantaina sitten sainkin nukkua pitkään ja hyödynsin sen sitten toden teolla nukkumalla yli 12 tuntia. Huomasi kyllä, että oli ollut kipeänä. Nyt alkaa jo olo pikku hiljaa normalisoitua ja jaksaa jo tehdä muutakin kuin nukkua.

Perjantaina olin koulussa pitämässä "osastotuntini" liittyen bioanalyytikon opintoihin Suomessa. Väsäsin PowerPoint - esitystäni kolme päivää ja yritin saada siitä mahdollisimman kattavan propaganda paketin, jotta itävaltalaisetkin opiskelijat lähtisivät meille harjotteluun/vaihtoon. Kun sitten olin opettajani kanssa käynyt lounaalla ja siirryimme luokkaan, jossa minun oli esitys tarkoitus pitää, huomasimme suosion olevan valtava: 2 ensimmäisen lukukauden opiskelijaa. Hell yeah. No, tulipa nyt osastotunti pidettyä ja nämä kaksi opiskelijaa olivat kyllä kiinnostuneita Suomesta ja meidän opiskelutavoistamme jne. Eli ei se esitys nyt ihan kuuroille korville mennyt. Esityksen jälkeen lähdin luokkakaverini kanssa syömään sushia kaupunkiin, minkä jälkeen siirryttiin ostoskeskukseen keräämään askartelutarvikkeita joulukransseja varten. Täällä on tapana pistää adventtien kynttilät kranssin päälle, joka on koristeltu erilaisin tilbehöörein. Niistä tuli kyllä ihan hienot, kun kuvia tossa edellispäivänä facebookissa katselin. Ajelin junalla Villachiin, jossa satoi ihan kiitettävästi räntää. Villachissa oli perjantaina Krampuslauf, jota oltiin Monikan, Danielin, Christianin ja Davidin kanssa katsomassa. Luistinradalle oli kasattu iso lava valoineen, jossa kaikki Krampukset ensin esittäytyivät ja olivat haastateltavana, minkä jälkeen ne lähtivät kävelemään ympäri joulumarkkinoita. Hirveitä otuksia, jotka kävi piiskaamassa naisia. Täällä siis 6.12 on Nikolauksen päivä, jolloin Nikolaus (joulupukki? tai jotain sinne päin) ja Krampukset tulevat koteihin ja antavat lapsille pieniä lahjoja tai krampusten tapauksessa risuja. Nikolaus sitten kertoo lapsille, ovatko he olleet kilttejä ja kertoo, missä asioissa olisi vielä ennen joulua parannettavaa, jotta jeesuslapsi sitten tuo niitä lahjoja kuusen alle (voi sitä raukka parkaa, kun se pieni lapsi kantaa kaikki lahjat koteihin, kyllä meillä suomalaisilla on helppoa, kun sen ison lihavan miehen reessä on aina tilaa lahjoille, voi toivoa ihan rauhassa mitä haluaa!). Kierreltiin siinä sitten vielä hetki joulumarkkinoita, juotiin Glühweinit ja tultiin kotiin!

Punasella matolla, oh yeah!

Löysin lajitoverin!!!!

Tämä leipoi joulumarkkinoilla omassa pienessä mökissään ja juteltiin Suomesta ja hänen Lapin reissustaan. Oli kiva leipuri!

Vain makkarat puuttui!

Krampukset vol 1.

Krampus vol 2.

Krampus vol 3.

Krampukset vol 4.

10 e sushit!

3 euron sushit!

Lauantaina lähdin Tuulin ja Annan kanssa shoppailemaan kauppakeskukseen, koska Annalla sattui olemaan sellainen olo! :-D No, minulla ei ollut mitään tekemistä, joten lähdin mukaan. Tuli nyt pyörittyä päivä suomalaisessa seurassa ja käytyä kunnolla kaupassa ostamassa juomia sun muita Markusta ja ensi viikkoa varten! ;-) Illalla sitten ajoissa nukkumaan ja seuraavana päivänä nassu kohti Salzburgia!

Koulu järjesti meille reissun Salzburgiin ja joulumarkkinoille. Lähtö tapahtui täältä asuntolalta aamulla klo 6:40, vaikkakin taksit oli jo edellisenä iltana tilattu saapumaan paikalle klo 6:30. Mä kyllä tiesin, mä niiiiin tiesin, että kaikki ei ole varmasti paikalla siihen aikaan. Ja kuinkas kävikään. Ensinnäkin nämä oli laskeneet ihmiset väärin ja takseissa ei ollut tarpeeksi tilaa. Onneksi minä ja yksi tyttö päästiin Patrickin kyydillä kaupunkiin, joten ongelma oli sillä hoidettu. Kuitenkin siinä oli pieni mutta, kun kaksi kaveria oli vielä vartin vaille seitsemän sikeästi nukkumassa ja treffit rautatieasemalla oli tasan seitsemältä. Taksikuskikaan ei näyttänyt iloiselta. Porukka pääsi kuitenkin paikalle siinä vähän yli seitsemän ja alettiin suunnistaa kohti junaa! Meitä oli yhteensä semmonen 40 henkeä ja kuljettiin pääasiassa Tuulin, Annan, Silvian, Danielin ja Emren kanssa. Käytiin Salzburgiin päästyämme ensin Salzburgin linnassa, jonne tietenkin käveltiin lähes pystysuoraa rinnettä pitkin ihan liian kauan. Huomasin tosiaankin olleeni kipeä, hyi olkoon! Linnan pihalla mut pelasti sopuhintainen Glühwein, jota sitten Lucin kanssa siinä ainoina alettiin heti kittaamaan (suomalainen sunnuntaipöhnä, anyone?). Joku sai mut huijattua lähtemään "Audio guide" museokierroksellekin, koska se kuului lipun hintaan ja oli siis meille ilmainen. Minä suuri museofani. Hyi. hyi. hyi. Ja se kesti vielä 30 minuuttia. Mä sitten vähän sitä kasettia kelailin ja kattelin ikkunoista ulos. Hienoa oli. Museosta mentiin siihen sisäpihalle kiertelemään joulumarkkinoita, jotka oli siinä linnan tiluksilla ja napsittiin porukalla kuvia ja juotiin Glüh-Met:tiä, eli hunajalla maustettua valkoviinipohjaista juomaa. Oli ihan hyvää kyllä sekin! Siitä sitten käveltiin keskustaan kiertelemään joulumarkkinoita. Voi sitä tavaran ja herkkujen määrää, ja Glühweinia.. Taisin taas juoda muutamat, muun muassa mustikalla maustettua tavaraa. Loppujen lopuksi mukaan tarttui neljä mukia ja paljon hyvää mieltä ja hyvä humalakin kaiken lisäksi. Loppupäivä vietettiinkin mäkkärin kahvilassa ja subwaylla, koska ulkona oli muiden mielestä niin kylmä :-D Jostain kumman syystä mä en tuntenut kylmyyttä.. Kävästiin matkalla vielä ruotsalais-suomalaisessa karkkikaupassa ja ostettiin ylihintaisia turkkareita. Subwayn subitkin oli ihan järkyttävän mauttomia ja kaupan päälliseksi saaduissa kekseissä ei varmaan ollut voin lisäksi yhtään mitään muuta. Matka kotiin ja sitten skypen kautta nukkumaan! 

Joulumarkkinakoju

Tuolta sitä mustikka Glühweinia sai, oli hyväää!

Herkkuja herkkuja!

Päivän ensimmäinen Glühwein kädessä!

Viivi, Anna, Silvia & Tuuli

Salzburgin maisemia linnalta katsottuna!

Silvia, Daniel, Viivi & Luc

Glüh-Met menossa!

"Lumipalloja"

Mäkin tahdon isoja joulupalloja. 

Ja näin mä niillä sitten koristelisin meidänkin pihan. Äiti, pliiiiiiiis!

Isoja keksejä ja kauniita sanoja!

<3

Siinä oli taas paljon tapahtumaa yhdelle viikolle. Tällä viikolla pitäis nyt olla hiukan rauhallisempaa. Tässä nyt kaksi päivää sadellut oikein kivasti lunta (sunnuntaina Salzburgissakin satoi koko ajan sankasti lunta, ah, oli ihanaa!) ja mä olen molempina päivinä kävellyt töistä kotiin ja nauttinut kauniista ilmasta ja lumisateesta. Nää töissä pitää mua ihan hulluna, koska täällä ihmiset kävelee lumisateella sateenvarjojen kanssa. Ainoastaan yksi lääkäri, joka puhuu myöskin suomea, koska on kova Suomi-fani, ymmärtää mua! 

Maanantaina näytti tältä!

Ja tiistaina tältä!

Ja meidän piha tältä. Ja täällä ei kolaa tunneta. Oveen oli vaan ilmestynyt lappu, että parkkeeraus omalla vastuulla, ei talvikunnossapitoa.

Huomenna matka vie toivottavasti toiseksi viimeisen kerran Klagenfurttiin tällä reissulla, kun edessä on toiseksi viimeinen tentti. Ja lauantai aamulla alkaa suuri extreme reissu Müncheniin, kun lähden hakemaan Markusta mun luokse viimeiseksi 1½ viikoksi. Saa nähdä mitä siitäkin reissusta tulee ja että päästäänkö ikinä takaisin kotiin! 

Viivi