tiistai 27. marraskuuta 2012

Väsymys, totaaliväsymys:

Nyt on vähän kirjottelut taas jäänyt ja ei ihan hirveesti oo mitään ihmempiä tapahtunutkaan, koska mä vaan oon niin väsähtänyt. Nyt alkaa puhti loppua ja olisin jo ihan valmis tulemaan kotiin ja olemaan vaan. Tää koulun ja harjottelun yhdistäminen oli aika huono idea, pakko kyllä myöntää ja varsinkin tää asuminen täällä Villachissa, josta on matkaa Klagenfurtiin junalla se 40 kilometria ja sitä sitten väännetään edes takasin ja sen jälkeen vielä tehdään itävallan koulutehtäviä saksaksi ja suomen koulutehtäviä väännetään siihen kaveriksi suomeksi ja englanniksi. Perhekin olis Suomessa ja äidinkin kanssa olis kiva jutella vähän useemmin kuin kerran kuukaudessa, mutta tuntuu, että täällä ei vaan aika riitä. Tunnit loppuu mun vuorokaudesta kesken. Ja nyt tuntuu aika loppuvan täällä kokonaan kesken. Kolme viikkoa ja mä oon kotona. Ja mikä määrä kaikkia hommia mulla vielä on puristettavana ennen kuin pääsen kotiin! Kauhea paperisota edessä ja motivaatio pakkasella. Mitä tämä on?!

Noh, sytologia tosiaan harjoitteluna menossa tällä hetkellä. Ei inspaa, ei kiinnosta ja ottaa vaan päähän. Ainut, mikä lohduttaa on, että pääsen ajelemaan edes takasin Christinen kyydillä = säästän selvää rahaa ja aikaa. Lisäksi sekin vähän lohduttaa, että näiden kahden viikon aikana ei tuntejakaan tarvi tulla kuin 62 tuntia yhteensä, eli joka päivä klo 7:00 - 13:00, koska viime viikolla tein parina päivänä klo 14:00 asti duunia, eli tää viikko on sen yhden tunnin lyhempi. Mutta silti. Sytologia. Mikroskopointi (, josta johtuu jatkuva oksettava olo), ksyleeni (ja sen ah, niin ihanat myrkkykaasut) ja tylsyys. Miten voi jossain laboratoriossa olla noin vähän tekemistä? MIkroskopoida en tosiaan voi, kun oksetus yllättää jo kahden papa - lasin jälkeen. Olen siis asustellut melkeen koko ajan immunohistokemialla, joka on oikeestaan histologiaa eikä sytologiaa, mutta siellä saan tehdä vaikka mitä: leikata jääleikkeitä, värjätä laseja, mikroskopoida (.......) niitä laseja ja myöskin päällystää niitä (ksyleeni <3). Lisäksi olen oppinut tuon ohjaajan opastuksella vaikka mitä kaikista erilaisista värjäyksistä ja hän on opettanut mut tekemään myös immunohistologian paperihommia (jeejee.). Pääsin myös tekemään sytologisia näytteitä kilpirauhasbiopsioista, pleuranesteistä ja esimerkiksi virtsasta, mutta nekin on jo kertaalleen nähty ja siinä se. Sytologia ei todellakaan ole mun juttu. Eikä nää ees kaikki tykkää musta tuolla labrassa, mä huomaan sen. Eipä vois vähempää kiinnostaa, voivat vetää jotain päähänsä ja leikkiä lentäjiä. 

Torstaina oltiin Tuulin kanssa Klagenfurtissa jouluostoksilla, mikä oli kyl mun viikon yks highlighteista. Mentiin heti mun töiden jälkeen kaupunkiin ja koluttiin keskustaa ja ostoskeskusta monta tuntia läpi. Käytiin välillä vähän Glühweinilla ja Glühmostilla ja siitä sitten taas jatkettiin shoppailua. Ylpeänä voin kertoa hankkineeni kaikki joululahjat kaikille, jipii! Ja siitä sitten tultiin junalla kotiin ja mentiin saunaan! Saunassa kuitenkin tuli pieni takapakki, kun meille varatussa saunassa istuikin meidän rakas pakistanin vahvistus, joka alkoi mulle ihan tunteella päteä siitä, millainen saunan kuuluu olla ja miten täällä sauna on tehty ihan väärästä puusta ja sen takia se falskaa niin paljon lämpöä, KUN HEILLÄ Pakistanissa sauna on tehty mustasta puusta ja on sen takia paljon lämpimämpi kuin täällä Euroopassa. Ja heidän sauna lämmitetään maakaasulla, mikä on sitten niiiiin halpaa. Meinasin kysyä, että ovatko he käyneet tekemässä maakaasuputkeen ilmastointiteippi liitoksen, mikä selittäisi sen edullisuuden, mutta olin fiksusti hiljaa. Hänen mielestään saunassa (80 astetta) oli myös ihan järkyttävän kylmä ja hän myös fiksuna poikana kertoi, että oli tullut saunaan ja siellä oli ollut vain 30 astetta lämmintä, mutta hänpä oli heitellyt kiukaalle koko ajan vettä. Antakaa mun kaikki kestää. 10 minuutin jälkeen poika puhkui ja puhisi ja kinkun värisenä hyppelehti pois saunasta, kun ei enää niin vilpoista ollutkaan. Me sitten Tuulin kanssa vielä jatkettiin hyvillä mielin saunomista.

Glühwein - koju ulkosalla.
Glühwein - koju ulkosalla.
Perjantaina olin piparitaikina-tarvike-ostoksilla, koska lauantaina mulla ja Christinellä oli tarkotus leipoa joulupipareita, siis suomalaisia ja itävaltalaisia. Sain kylläkin kissojen ja koirien kanssa metsästää siirappia ja pomeranssinkuorta. Siirapin löysin loppujen lopuksi BIO - hyllystä ja maksoin vajaasta 300 grammasta yli kaksi euroa. Mutta mitä sitä suomalainen ei joulupipareiden eteen tekisi. Pomeranssinkuorta täällä ei kukaan tunne, sovelsin siis reseptin ja jätin törkeästi kyseisen mausteen pois. Kun pääsin kotiin, tein taikinan ja laitoin jääkaappiin odottelemaan, ah, sitä tuoksua. Tuli niin jouluinen olo! Siitä sitten lähdin joulumarkkinoille Christinen kanssa! Meni muuten muutamat Glühweinit ja tuli kuultua ensimmäiset joululaulutkin! Oli kivaa! Siitä lähdettiin vielä vaihtareiden kanssa juhlimaan Daviden synttäreitä ja kotiin nukkumaan!

Ah, ruskeiden pipareiden taikina!
Täällä tää kirkon valaistus vaatii vähän enemmän fyffeä kuin Suomessa.
Joulumarkkina-aluetta Villachissa!
Vaihtareita!
Usain Bolt - look-a-like, taas.
Lauantaina Hannes tuli mut hakemaan siinä puol kahden maissa ja kahdelta oltiinkin jo ihan leipomisen pyörteissä. Ensin tehtiin suomalaiset piparit, joista tuli ihan sairaan hyviä! Itävaltalaisista pipareista tehtiin valkoisia pipareita, jotka sitten myöhemmin päällystettiin erilaisilla kuorrutuksilla: suklaalla, punssikuorrutuksella ja sitruunakuorrutteella. Kun oltiin piparit saatu uunista Hannes alkoi tehdä itse Glühweinia, jonka reseptin otin itsellenikin ihan vaan joulun varalle, jos vaikka Suomessa innostuisi vähän kokkailemaan! Oltiin sen jälkeen kovin laiskoja ja tilattiin ruuaksi pitsat ja alettiin katsoa "The Raven" leffaa, jota suosittelen kovasti kaikille, joita trillerit kiinnostavat! Nukkumaan ja seuraavana päivänä olikin vielä suuri Buzz - battle ja SingStar - battle edessä! Sieltä kotiin ja skypettämään vihdoin ja viimein!

SPARISSA OLI MARIANNEJA?!
Piparit tulossa kovaa vauhtia!
Suomalaisia joulupipareitaaa!
Ensimmäinen koskaan näkemäni kahden litran viinipullo.
Glühweinit keittymässä.
Itävallan pipareita.
Sitruunakuorrutusta.
Siinäpä mun viikko sitten olikin. Tää viikko vaikuttaa hyvin pahalta. Katsotaan, mitä tuo tullessaan!

Viivi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti