Kronologinen järjestys:

Paljon on nyt ehtinyt tapahtua sitten viimeisen bloggauksen, mutta jos nyt yrittäisin edes murto-osan siitä kaikesta saada tänne kirjotettua, jotta muutkin sais edes pienen pisaran siitä kaikesta ilosta, mitä mulla täällä oli, kun Markus oli täällä! :-)

Torstaina 25.10 Markus siis lenteli Sloveniaan, jonne mäkin sitten matkustelin junalla. Kohteena siis Ljubljana, Slovenian pääkaupunki. Mun oli tarkotus mennä sinne puol 11 junalla, silleen että olisin keskustassa päärautatieasemalla puol yhden maissa, jolloin Markuskin olisi jo päässyt lentokentältä sinne. Mitään kertomatta päätin kuitenkin vapaapäivän saatuani lähteä jo puol seitsemän junalla ja mennä lentokentälle Markusta vastaan. Junamatka oli kyllä varsinainen... En oo ikinä pelännyt niin kovasti ummistaa silmiäni ja sallia itselleni ihan pienet nokoset. No, nukahdin kuitenkin, mutta matkalaukku tiukasti sylissäni ja koko ajan sellanen pieni pelko päällä, että joku niistä ihmisistä tulee ja ryöstää mut... Se juna oli ihan törkeen likanen ja vanha ku mikäkin. Siellä oli sellaset vanhanaikaset laveripenkit, mihin oli muutamalla ruuvilla kiinnitetty jonkun näkönen selkänoja. Sitten vielä, kun se oli kerta yöjuna, joka oli siis tullut vissiin Wienistä, niin ihmiset nukkui siellä ja hmph, siis jotenkin, ei..hyi.. Tuli vaan mieleen se lastenlaulu "Meksikon pikajuna", jossa ne laulaa niistä rosvoista. Yh.

Tässä tämä juna. Hyh.

No, kun pääsin rautatieasemalla lähdin etsimään bussiasemaa ja menin tietty kysymään juna-aseman neuvonnasta, että missä se on. Vastaanotto oli hyvin jäätävä ja vastaus oli, että tien toisellapuolella. Ja se katse. Se katso mua oikeesti kuin blondia (Mistäköhän johtuu..). No, venailin siellä sitte tunnin verran ja siirryin bussipysäkille venailemaan paikallisbussia lentokentälle. Siihen mun taakse ilmestyi yhtä vaalea tyttö kuin minäkin, mutta alkuun ei puhuttu yhtään mitään. Siinä sitte mietin koko ajan, että toi tyttö on ihan varmaan Suomesta ja vihdoin aloin sille sit höpöttää englantia ja oletukseni oli oikea! Meillä oli tosi hauska bussireissu ja lentokentälläkin kulutettii viel kahvin merkeissä sujuvasti yks puol tuntia. Sitte Hetan piti mennä lähtöselvitykseen ja mä siirryin saapuvien terminaaliin odottelemaan Markusta. Ei oo kyllä ikinä, ei ikinä, tärissy kädet niin paljon tai jännittäny niin hirveesti jonkun näkeminen ja sit ku se käveli sieltä ovista siihen aulaan. Ja se tunne, kun sanot sen nimen, se kääntää päänsä sua kohti ja sen jälkeen takaisin menosuuntaan ja sen häviävän pienen hetken ehdit luulemaan, ettei se tunnista sua! :-D Mutta se oli onneksi pieni hetki. Ja se tunne sen jälkeen...

Sloveniassa kierreltiin sitten se torstai ja perjantai aamunakin ehdittiin vielä hetki siellä olemaan. Oli kyllä tosi kaunis ja idyllinen kaupunki, varsinkin keskustasta. Syrjemmällä talotkin oli sitte vähän sellasia itäblokkimaisia, mutta se keskusta oli kyllä ihan loistava. Syötiin hyvin, juotiin viiniä, maisteltiin paikallista olutta, kierreltiin nähtävyyksiä ja shoppailtiin hyvänmaun rajoissa! Hostellikin oli ihan loistava ja ihan lähellä sitä keskustaa, joten jos joku on joskus Ljubljanaan menossa, niin suosittelen mielelläni sitä hostellia ja varsinkin yhtä ruokapaikkaa, jossa kaksi henkilöä söi pääruuat, jälkiruuat ja joi kaks lasia viiniä alle 50 eurolla ja kaikkea ei edes pystytty syömään, koska mahalaukun rajat tuli aikasemmin vastaan! Plus siellä oli yks aivan loistava urheilukauppa keskustassa, josta ostin itselleni navyn:n väriset Converset 48 eurolla, nice. Perjantaina tultiin siinä puolen päivän jälkeen sitten junalla Villachiin päin.

Ljubljana.

Mun turisti-Markus :-D

Keskustassa.

Ljubljana.

Ljubljanan jokea, taas.

Ljubljanan linna. Sielläkin käytiin.

Ljubljanan yliopisto. Isä, olisko sulla rahaa maksaa mut tonne opiskelemaan?

Tai-

vas.

Maisemat linnan tornista, jonne kiivettiin...

...näitä kierreportaita pitkin.

Ei harmaita mäyräkoiria. Onneksi meillä on vaan kaksi mustaa ja yksi ruskea.

Mun jälkiruoka Ljubljanassa. Suklaamoussea ja kuumia mustikoita.

Markuksen nutella pancaket.

Seuraavan aamun cappucino ja mini-croissantti.

Ljubljanan lohikäärme.

Ljubljanan kolme siltaa.

Armanin putiikki yöllä.

Ljubljanan kolme siltaa yöllä.

Perjantai olikin sitte taas täynnä ohjelmaa, kun taksilla asuntolalle ajeltuamme pitikin jo heti alkaa valmistautua iltaan, kun oltiin menossa Christianen ja Hanneksen kanssa ensin syömään Racer's nimiseen ravintolaan ja sen jälkeen katsomaan Villach - Klagenfurt jääkiekkopeliä. Voin kertoa, että oli kyllä elämäni paras ravintolassa tehty hampurilainen ja hintaa sillä oli alle 10 euroa, voi tehdä vähän kipeetä mennä seuraavan kerran Mr. Jonesiin syömään hyvin hintava burgeri. Markuski veteli villilohta hiukan reilu 10 eurolla, joten.. Hannes sai Markukselta Lukon fanihuivin ja kiekon ja siitä sitten mentiinkin jo hallille. Oltiin hallilla n. puol tuntia ennen ku peli alko ja halli oli jo ihan törkeen täynnä. Meininki oli vielä parempi kuin viime kerralla ja pelikin oli ihan hyvää. Ekassa erässä Villach teki pari maalia ja Klagenfurt yhden, toisen erän aikana oltiinkin sitte Klagenfurtille jo muutaman maalin tappiolla, mutta vikan erän kolme peräkkäistä maalia katkas Klagenfurtin selkärangan ja voitto oli meidän! Se oli kyllä viihdyttävää peliä, ei käynyt tylsäksi ja pysyi mielenkiintoisena loppuun asti. Pelin jälkeen/pelin aikana muutamat oluet siinä juotiin ja Markuksen kanssa jatkettiin vielä hetkeks kaupunkiin, minkä jälkeen uni maistu jo kummasti.

Villach - Klagenfurt.

Fanikatsomoa.

Ja paikallista olutta.

Lauantaina täällä Villachissa satoi ihan törkeesti, minkä takia meilläkin oli laiska päivä. Taidettiin nousta joskus yhden aikaan ja kahdelta taidettiin syödä aamupalaa. Siitä sitten todettiin, että bussit ajaa ihan sika huonosti Atrioon, eli kauppakeskukseen, joten taksilla mennään. Kyl rahaa o. Siellä sitten kierreltiin ensin, tehtiin jotain pieniä ostoksia ja sen jälkeen mentiin syömään sushia Running Sushiin! Jee! 32 lautasta siinä pöydällä lopuksi oli ja tarjoilijat naureskeli meitä koko ajan, ku ei annettu niiden viedä niitä lautasia pois kesken kaiken. Hyvää oli ja Markuskaa ei ollu koskaa ennen syönyt sushia, joten reissu oli menestys! 

Markus söi sushia, vaikkakaan kuvasta päätellen se ei ainakaan tällä hetkellä syönyt sushia. ;-)

Lopuksi pöytä näytti tältä.

Sunnuntaina lähdettiin näiden vaihtarikavereiden kanssa Mittags Kogelille vaeltamaan ja nähtiin ensi lumi Itävallassa. Mitä ylemmäs päästiin sitä enemmän sitä lunta alkoi olemaan. Ja sitä pojat oli jonkun verran. Muutaman tunnin vaelluksen jälkeen mentiin sitte vielä lämpimän suihkun jälkeen syömään Schnitzelweltiin, joka on paikallinen pikaruokapaikka, jossa tehdään hirveen kokosia wieninleikkeitä ja ranskalaisia siihen kylkeen. Siitä sitten tultiin takaisin asuntolaan ja pakkailtiin tavarat seuraavan päivän Wienin reissua varten.

Talvi tuli. Ja lumi.

Vaeltaja-Markus ;-)

Winter Wonderland.

Vaellusporukkaa.

Winter Wonderland part 2.

Markus päätti ottaa Riesen Schnitzelin. :-D

Maanantaina sitten aamulla aikasin (6:35) lähdettiin bussilla keskustaan ja vartin yli seitsemän junalla Wieniin. Matka kesti semmoset reilut 4 tuntia, mistä yritin pienen hetken nukkuakin, mut maisemat oli taas niin huikasevia, että ei siinä kovasti tullu nukuttua. Nää vuoret täällä on vaan niin sairaan hienoja ja maisemat muutenkin niin upeat! Wienissä oli vähän märkä ja sateinen keli, ja lähdettiin heti alkuun metrolla seikkailemaan kohti Wienin Westbahnhofia ja sieltä sitten etsimään meiän hostellia. Hostelli oli kyllä tosi hieno ja varsinkin, kun maksettiin kahdelta hengeltä 52 euroa per yö niin saatiin todellakin rahoille vastinetta. Se huone oli sellasessa vanhassa hiukan huonossa kunnossa olevassa talossa ja se oli oikeastaan niinkun iso 1h+k. Siinä sitten kaksi päivää kierreltiin Wienissä ja katseltiin kaikkia isoja ja suhteellisen hienoja pytinkejä ja ajeltiin pitkin poikin kaupunkia metrolla ja raitiovaunulla. Syötiin ja juotiin hyvin ja oli tosi kivaa! Wienistä löydettiin sellanen törkeen siisti kauppa, missä oli vaikka mitä merkkivaatteita ja ihan sairaasti kenkiä ja löysin sieltä itselleni conversen talvikengät 50 eurolla ja hienon oranssi-lila-musta hupparin. Oltiin maanantai-illalla käymässä Stieglin panimolla, joka oli sijotettu vanhaan sairaalaan poliklinikalle. Siinä ympärillä oli myös yliopiston opiskelija-asuntolat ja tuli kyllä mieleen, että olis voinut hakea sinne vaikka opiskelemaan, kun kaikki puitteetkin olis kunnossa. :-D Tiistai aamulla käytiin vielä viimeisen aamun kunniaksi syömässä Prosecco - aamupala, joka oli kyl varsinaisen kokoinen aamupala. Nam nam. Löydettiin seuraavana päivänä vielä Ottakringerin panimo ja sen olutmyymälä, jossa käytiin silmät pyöreinä vielä pyörimässä ja tekemässä ostoksia! Sitten tulikin se kamalin vaihe, kun piti alkaa jättää hyvästejä. Itku tuli. Ei voinut mitään. :-( Kotimatka junalla olikin sitten aika hiljainen ja vetistelin melkeen koko matkan. Mutta kyllä tää tästä taas pikku hiljaa.

Guess what?

After Eight Becher.

Wieniläinen kahvila.

Kevyt klubi tuolla yläkerrassa. Harmi vaan, että hotellin nimi oli Luxury Hotels. Ei menty.

Viivi kaljalla. 

Käytiin iltapalalla.

Vanhalla poliklinikalla oleva panimo. Miksei tällasia ole Suomessa? :-D

Kaljahanojaaa.

Wien.

Parlamenttitalo.

Wien.

U-Bahn asemalta.

hostellihuone.

Hostellihuoneesta.

Hostellihuoneen keittiö.

Prosecco aamupala kahdelle.

Stephans Dom.

Audi S8. Paikallinen nähtävyys.

Nyt täällä tää loppuviikko onkin mennyt töiden ja kouluhommien merkeissä. Torstaina oli täällä pyhäinpäivä, minkä vuoksi kaikki kaupat oli kiinni ja ei tarvinnut raahautua töihinkään. Mutta mulla tosin oli tekemistä. Sen päivän aikana tuli kirjotettua 13 sivua saksaa, kun piti kirjottaa soluviljelyn protokolla ja dead line sattui olemaan 1.11 klo 23:59. Eikä tullut edes kiire, mutta pientä päätä kyllä särki kovin. Onneksi täällä on toi punttisalli, että pääsee vähän purkamaan paineita. Perjantaina olinkin sitten töissä tuolla immunohematologialla viimeistä päivää ja sain taas kovin hyvää palautetta ja osastonhoitajalta käyntikortin, jos vaikka olen töitä vailla! Viikonloppuna oli sitten hiljasta täällä asuntolassa, kun melkeen kaikki oli jossain liikenteessä, mä halusin kuitenkin viettää rauhallisen viikonlopun täällä kämpillä. Lauantaina kävin kuitenkin ostoksilla Atriolla, koska oli pakko ladata nettiin lisää rahaa, koska tää kaapelinetti ei vaan toimi, ei. Samalla mä sitten onnistuin jo ostamaan joululahjojakin. Mussa on varmaan joku vika, mutta en pysty enää vastustamaan kiusausta, pian jo soitan varmasti joululaulujakin täällä kotona! Tänään sitten kokkailtiin Tuulin kanssa suomalaista ruokaa Danielille, Monikalle ja Nelelle, jotka on kaikki saksalaisia. Tehtiin hernekeittoa ja lettuja, kun meillä ei edelleenkään oo uunia, jotta oltais voitu tehdä pannaria, mutta kyllä noi letutkin oli hyviä! Daniel sitten alko kyselemään, että miten tota keittoa meillä syödään (no lusikalla??). Sitten käskin sen pistää lautaselle hernaria, puristaa joukkoon paljon sinappia (me jouduttiin käyttämään dijon-sinappia, koska turun sinappia ei tähän hätään saatu mistään) ja repiä vielä edamia joukkoon. Se katso hetken aikaa ja oli tosi epäileväisen näkönen. Sit kun me tuulin kanssa tehtiin niin, niin se totes, että ei helvetti, te ette vaan yrittänykää huijata hyväuskoista saksalaista, vaan te hullut oikeesti syötte sitä noin. No, Daniel oli se, joka vei lopun siitä viiden litran kattilallisesta mukanaan, joten taisi maistua! Letutkin oli tosi hyviä, nam nam nam. Kyllä me ollaan Tuulin kanssa hyviä!

Villach.

Joku paikallinen insinööri pistettiin laskemaan metrejä STOP-merkille. Todennäköisesti se sai siitä vielä palkkaakin kaiken lisäksi.

Ensi viikolla alkaakin mikrobiologia Villachissa, joten siitä sitten bloggailen huomenissa lisää! Nyt pitää alkaa tekemään jotain muutakin (skypettämään markuksen kanssa? ;-)) kun vaan blogin kirjottamista! 

Viivi

P.S. 33 päivän päästä saan taas kuljettaa toin vieraspatjan tänne mun huoneeseen, ku saan Markuksen vielä uudestaan kylään. Ei tarvi lentää yksin kotiinkaan! <3