Vaeltamista Maltalla ja suuren maailman opiskelijabileitä:

Taas on viikonloppu päässyt vierähtämään ja taas muutama päivä vähemmän kotiin paluuseen ja kaikkiin muihin laskemisen arvoisiin tapahtumiin! Täällä on säät ollu taas ihan törkeen hyvät - anteeksi, mutta on pakko nyt mainostaa, koska oon kuullut, että siellä Suomessa taistellaan vedenpaisumusta ja täällä sitten taas auringon polttamaa ihoa vastaan - eilenkin oli sellanen +25 astetta ja aurinko paisto pilvettömältä taivaalta. Tänäänki ollu aurinkoista ja semmonen vajaa 20 astetta, mitä nyt äsken tossa "pieni" ukkoskuuro iski, mutta loppu jo! 

Tässä alkoi sataa, ukkostaa ja salamoida. (Näkymä ikkunasta)

Ja tässä se myräkkä olikin sitten jo ohi.

Perjantaina oli neljään asti koulua ja pakko kyllä taas hehkuttaa, että oon niin ilonen, kun ymmärrän kaiken, mitä se meidän opettaja/lääkäri siellä edessä höpisee! Tällä kertaa puheltiin kilpirauhasten kasvaimista ja niiden diagnosoimisesta ultraäänellä ja muilla menetelmillä. Pakko kyllä sanoa, että on paljon mielenkiintosemmat tunnit kyllä täällä kuin Suomessa. Suomessa en edes vaivautunu tunneilla muute tekemään, kuin pelaamaan angry birdsiä ja täällä mua ärsyttää joka ikinen ääni, minkä vieressä istuvan kaverin kännykkä päästää tunnin aikana. Niin se sit vaan menee.
Töissäki pääsin taas tekee kaikennäköstä ja tutustuin taas uusiin työkavereihin ja selitin taas ne kaikki samat asiat, kun kaikki aina kysyy ne samat kysymykset, kun näkee mut ensimmäisen kerran. Miksi sä puhut noin hyvää saksaa? Miksi  sä olet täällä meillä töissä? Kuinka kauan sä olet täällä? Käytkö sä kouluakin täällä? jne jne. Mun pitää varmaan seuraavaan työpaikkaan tehdä sellanen "FAQ - useimmiten kysytyt kysymykset" - lappu, mihin vastaan heti valmiiksi kaikkiin noihin kysymyksiin!

Perjantai-illalla olin kerrankin ajoissa kotona, jopa jo viiden aikaan! Se vaan, että kaikki muut oli jossain ja mä chillailin täällä sitten ihan yksinäni ja mietin, että missä hitossa muut on. Tuulin kanssa oltiin sit vähän yhteyksissä ja keräsin viinipullon ja siideripullon mukaani ja hipsin yläkertaan jakamaan pulloa Tuulin kanssa. Kun se pullo ja siideri oli tuhottu, päätettiin mennä yhteisiin tiloihin, joissa Daniel, Monika, Luc ja Pascal oli katsomassa futista (Augsburg - Bremen). Siellä sitten pelailtiin korttia, katottiin peliä, juotiin olutta ja oltiin äänekkäitä. Yhdentoista maissa tän paikan pääherra tuli sinne ylös ja ilmotti, että oli saanu meistä valituksen, että meidän pitäs nyt sitten olla kovin paljon hiljempaa. Sitten siinä oli muutamia kysymyksiä, mihin piti saada vastauksia (sauna, punttis, pyykin pesu yms.), joten herra isoherra jäi siihen meidän kanssa juttelemaan ja hetken päästä oli itse tuplaten niin kovaääninen, kuin me oltiin. Se siitä sitten. Siellä sitten sovittiin seuraavan päivän ohjelmasta Monikan ja Danielin kanssa.

Lauantaina sitten puoli kymmenen aikaan lähdettiin Monikan, Danielin ja Pascalin tyttöystävän kanssa kohti Maltatalia ja Itävallan suuria vesiputouksia ja suurinta patoa. Ensin ajeltiin autobaanaa pitkin iha törkeen hienojen maisemien keskellä joku reilu tunnin verran. Siellä sitten käytiin tutustumassa ensimmäiseen vesiputoukseen, minkä jälkeen suunnistettiin sinne vuoritielle, jota pitkin pääsi sinne yli 2000 metrin korkeuteen. Tienkäyttö maksoi sen 17,5 euroa ja sillä pääsi ajelemaan sitä reittiä koko päivän. Pidettiin välillä aina pausseja ja otettiin paljon valokuvia. Matkanvarrella oli paljon vesiputouksia ja yli puolentoista kilometrin korkeudessa oli ihan törkeen kaunis järvi. Siitä viisisataa metriä ylöspäin oli sitten se suurin pato. Siellä pääsi siellä padon reunalla tekeen "Sky walking" - systeemiä. Siihen oli rakennettu lasilevyistä ja ritilöistä sellanen tasanne, mistä näki sit tosiaan 200 metriä alaspäin. Hui! Maisemat oli kyllä ihan huikasevia ja oli tosi hyvää matkaseuraakin! Siellä oli ihan törkeen hienoja tunneleitaki rakennettu sinne vuorien läpi! Olin ihan taivaissa! Siellä sit vaellettiin ja valokuvailtiin! Ensi viikolla sitten olis tarkotus lähteä viikonloppuna vallottamaan Grossglockner eli Itävallan korkein vuori! Annetaan kuvien nyt sitten puhua puolestaan!

Julia, Monika & Daniel

Lehmiä, ihan livenä!

"Et uskalla kokeilla onks toi vesi kylmää" Tietty uskallan!

Meidän biili!

Tota me tietty kiivettiin Danielin kanssa alas ja ylös!

Pato ja järvi 2000 metrin korkeudessa!

200 metriä korkea pato.

Järvi 2000 metrin korkeudessa.

Pakko oli temppuilla, kun kerran vaan tuolla noin korkeella ollaan!

Autoteitä vuoren rinteellä.

Jodlaajapoikiakin nähtiin! Oli aika komee akustiikka tuolla padolla!

Maisemat padolta kuvattuna.

Pilvi ja luminen vuorenhuippu.

Rinteet 2000 metrin korkeudessa.

Eilen halusin vielä pestä pyykkiä ja oltiin Tuulin kanssa sovittu, että se antaa mulle pyykkinsä kanssa, niin pesen ne sitten siinä samalla. Sain nimittäin eilen sellasen sirukortin, millä saa pestyä pyykkiä tuolla pyykkituvassa. Käytiin aamulla tarkistamassa ton herra isoherran kanssa, että siinä mun kortilla on varmasti se kymmenen euroa sisällä ja sillon päästiin hyvin pyykkitupaan sisälle. Noh, kun sitten halusin mennä pesemään pyykkiä, niin ovi oli takalukossa, kiitos! Tänään sunnuntaina päästiin sit vihdoin pesee pyykkii. Meni vaan vähän myöhäseks.

Lauantai-illalla oli sit vielä ohjelmassa toisen opiskelija-asuntolan järjestämät bileet. Ensin tepasteltiin monta kilometria sinne asuntolaan, koska kukaan ei tarkkaan tiennyt missä se oli. Siksipä me myös eksyttiin hiukan. Korkkarit jalassa se eksyminen ei kuitenkaa oo mitään ihan hirveen kivaa. Siellä sitten oli kyllä kaikki pelit ja vermeet paikallaan. Ihan sairaan isot tilat ja viina virtas. Musiikki soi ja DJ oli paikalla. Tanssimaanki pääsin, kun chileläinen kaveri tuli pyörittämään vähän reggaetonin ja salsan rytmejä, oli kyllä niin siistiä! Pakko kyllä myöntää, että tuli itse silleen vähän turhan kovasti halpaa viiniä juotua ja seuraavana aamuna olikin sitten vuorossa maailman ilkein päänsärky. 
Siellä juhlissa tutustuin moniin uusiin opiskelijoihin ja mulla oli tosi henkevät keskustelut yhden makedonialaisen kaverin kanssa. Se ei ymmärtänyt suomalaista kulttuuria juuri yhtään. Kotiin kävellessä sitte väännettiin Johnin kanssa kättä siitä, että Suomen kuuluu antaa Kreikalle rahaa , kun Kreikka kerran sitä tarvii. Nih, ettäs tiedätte.

Tuuli & Viivi. 

Sunnuntai onkin sitten ollut tosi naurettava päivä. Ensin makasin peiton alla puoli kahtee. Sitte arvoin suihkuun menemistä tunnin verran ja sen jälkee oon istunu takapuoli homeessa täs koneella. Noh, huominen tuo taas rytmin tullessaan, kun aamuherätys tekee taas ilkeen paluun! <3

Viivi