Elämän pieniä iloja ja kaikkea muuta:

Vihdoin on tääki viikonloppu ohi ja huomenna pääsee töihin. Mun ei pieni pääni kestä tätä, ettei ole mitään tekemistä. Ennen se ei toki tuottanut mitään ongelmaa, nyt mulla on olo kuin vankilassa. Ajattelin nyt vielä kirjotella tänne siitä vähästä, mitä täällä on taas tapahtunut ja sitten meen nukkumaan ja odotan innolla huomista verikeskuksen immunohematologian harjottelua! 

Tänään ei kauheesti oo mitään tapahtunutkaan. Heräilin taas kerran tosi myöhään, kun viime yönä kateltiin Tuulin kanssa leffaa ja juotiin olutta ja skumppaa ja senpä takia nukkumaan menokin venyi kovin pitkälle. Tänään lähdettiin Pascalin kanssa hakemaan Monikaa ja Danielia Klagenfurtin lentokentältä siinä puol yhden maissa. Miten niitä kahta jo olikin niin ikävä!! Kahden maissa oltiin sitten jo täällä takaisin ja siitä se tylsyys sitten alkoikin... Punttisalille en pystynyt enää itseeni raahaamaan, kun on kaikki paikat ihan umpi jumissa, joten luin vähän pääsykokeisiin, tein vähän kotiläksyjä ja nukuin tunnin verran.. Sen jälkeen olikin sitte jo ihan pakko päästä ulos, joten kävelin tohon läheiselle järvelle ja takaisin ja sain siinä sitte kulumaan taas yhden tunnin tästä turhan pitkästä päivästä. Nopeet skypetykset ja siitä sitten viel porukalla yläkertaan vähäks aikaan juttelemaan ja täällä ollaan taas. Noh, parit kivat kuvat sain otetuksi sieltä järveltä, ja niiden takia nyt aattelinkin edes postailla. 

Itävallan syksy.

Silbersee.

Silbersee.

Itävallan ruskan parhaimmistoa pienessä koossa.

Joen varrelta.

Löysin kaverin keskeltä tietä.

Ehkä huomisesta tulee parempi päivä, ehkä ei. Tämän päivänen tunneskaala on kyl käynyt laidasta laitaan, koti-ikävästä kotiin palaamis kammoon ja ilosta suruun. Näin se vaan menee.

Viivi