Suuret pahoittelut, että viime kirjotuksesta on kulunut jo päivää vaille viikko, oon vissiin jotenkin ollu niin joko omissa maailmoissani tai sitten vaan niin väsynyt, ettei oo tullu kirjoteltua. Eilen kyllä piti, mutta sit katselin koko päivän, kun Felix Baumgartner valmistautu hyppäämää avaruushyppynsä ja samalla kirjottelin laboratoriopäiväkirjaa, joten siinä se aika sit menikin. Ja illalla olikin sit leffailta tyttöjen kanssa ja katselun kohteena Magic Mike - olen pettynyt, sanokaa te muut mitä sanotte.
No mutta joka tapauksessa. Viime viikolla ei töissä tapahtunut mitään ihmeempiä, tein pitkii päiviä koko viikon, koska olin ensin töissä aamu seiskasta eteenpäin ja sen jälkee menin sit viel joka päivä kouluun ja parhaimmillaa pääsin puol viis vasta poistumaan rakennuksesta. Koulussa meillä on nyt ollu soluviljelyä, eli siis ollaan viljelty kahden eri solutyypin soluja pullossa elatusliemessä ja katseltu sit aina seuraavana päivänä, et onks siinä meiän liemessä viel ravinteita niille soluille. Ne on siis vähän niinku ollu meiän lemmikkejä - ja sit perjantaina...jouduttiin tappamaan ne kahdella eri tavalla. Toisille aiheutettiin ohjelmoitu solukuolema ja toiset kaadettiin roska-astiaan. Pieni osa saatiin pelastaa, mut ne me joudutaan syväjäädyttämään viel keskiviikkona - yhyyyyy. Ensin hoidat niitä kuin omia lapsias ja sitten joudut vielä tappamaan ne raa'asti. Ei hyvin mene, ei. Mutta niin, soluviljely sinäänsä ei meillä Suomessa ainakaan kuulu mikrobiologian yhteyteen niinkuin täällä, vaan meillä oli vähän tän tyyppinen kurssi, kun opiskeltiin geenitekniikkaa. Nyt, kun olen mukana edistyneiden ryhmässä, niin tehdään taas enemmän immunologisia juttuja eli viljellään monosyytteja ja makrofageja, jotka laitetaan bakteerisolujen avulla erittämään sytokiineja ja sit mittaillaan ELISA - laitteella, että paljoks ne mein makrofagit on saanu kaikkee hyvää aikaan. Ihan silleen mielenkiintonenhan tää kurssi on, mutta kun sen täytyy aina alkaa iltapäivällä ja loppua kauheen myöhään. Nyt esimerkiksi keskiviikkona meillä on tunnit klo 18 asti ja mähän tosiaan ajelen vielä yli tunnin verran kotiinkin. Nam, klo 19 aikoihin kotona. Sitten tästä kaikesta pitää tosiaan vielä pitää laboratoriopäiväkirjaa, mihin pitää kirjottaa askel askeleelta kaikki, mitä ollaan siellä labrassa tehty - saksaksi. Tässäpä tämä sitten menee, kun itseään ottaa vähän niskasta kiinni - vaikkakin siihen oikeesti tarvittais lähinnä hiiappi, että mun motivaation sais täl hetkel nousemaan. Töissä kaikki on taas niinkuin ennenkin, pääsen tekemään kemian juttuja ihan itsenäisesti ja kaikessa rauhassa, me like!
Torstai-illalla täällä oli koulussa lukukauden aloitusbileet! Koulun aulaan siis rahdattiin "muutamat" kaljahanat ja viinaa oli koko takaseinä täynnä. Aulaan saatii myöski mahtuu vielä lava, jossa cover-bändi ja DJ soitteli sitte aamu kolmeen asti. Parasta oli kyllä, ku osalla opiskelijoista oli luentoja ilta yhdeksään asti ja ne tyynen rauhallisesti tuli sinne alas hakee kaljat ja palas takasin luentosaliin. Suomi - ohoi - ota mallia! Itse kuitenkin poistuin pelipaikalta vesiselvänä ja ennen klo kymmentä, koska seuraavan aamun aamuherätys oli taas vaihteeksi klo 05:12. Toiset palaili jatkoilta kotiin, kun mä painelin mun ihanalla - NOT - potkulaudalla kohti päärautatieasemaa.
Perjantaina Monika, Daniel ja Pascal tuli hakemaan mut Hauptbahnhofilta, kun pääsin koulusta, koska oltiin menossa yhdessä kauppaan, koska a) Monikalla on auto ja b) oltiin lauantaina menossa Grossglocknerille vaeltamaan ja tarvittiin siis ruokaa mukaan. Kun pääsin kotiin, niin 20 minuutin päästä lähdettiin ostamaan viel vaelluskenkiä seuraavaa päivää varten. Löysin aivan mahtavat Hi-Tech kengät, joissa on kengännauhojen sijasta sellaset remmit, mitkä kiristetään sellasta pyörää pyörittämällä. Ja pakko vielä tähän todeta, että olivat kyllä hintansa (100e) väärti, ei hiertänyt muuten vaelluksella yhtään ja oli muutenkin ihan törkeen hyvät jalassa! Shoppailureissun jälkeen päätettiin viel lähtee hakemaa jostai kebulasta pizzaa (tytöille) ja kebabaa (jätkille). Löydettii keskustasta kaks kebulaa, joista molemmista oli kebu loppu ja tarjolla oli PAKASTEpizzoja... Voi jestas. Siinä sit hiukan pyörittii ympyrää ja mentii hakee yhdestä "ravintolasta" pizzat. Ei ne nyt mitkään ihan hirveen ihmeelliset ollu, mut perjantai mätöksi Saksa - Irlanti futispelin seurana se meni ihan täydestä! Ajoissa siitä sitten
nukkumaan, koska...
...seuraavana päivänä lähdettiin yhdeksän aikaa kohti Grosslockneria eli Itävallan suurinta vuorta, jonka huippu on reilusti yli kolmessa kilometrissä, oikeastaan melkein neljässä. Reissuun meitä lähti kolme autoa: meidän "saksalainen" auto (minä + 3 saksalaista, sanoivat kuitenkin meitä jatkuvasti saksalaiseksi joukoksi, koska mä kuulemma oon niinku saksalainen), kreikkalaisten pikku pikku Fiat:ti (ilman talvirenkaita ja jarrut rikki) ja Lucin ja muiden vaihtareiden sekalainen sakki (niillä oli kuitenkin kunnon subbarit takakopassa..). Pysähdyttiin siellä vuorella ekan kerran puolentoista kilometrin korkeudessa, koska porukalla alkoi olla vessahätä. Siellä sit vaihdettiin vaellusvaatteita päälle ja katottiin, ku romanialaisella ja virolaisella tytöllä oli hiukan vääränlaiset kengät jalassa, toinen lähti vaeltamaan sneakereilla ja toinen sellasilla karvasilla talvi"saappailla", ei näin tytöt.
Siitä sitte jatkettin ylös päin ja maksettiin tiemaksua 32 e. Kreikkalaiset nyt ei ihan ollu hiffannu tätä maksupuolta ja kun me ajettiin niiden takana siihen maksupaikan kohdalle ja seurattiin sitä käsien liikettä, kun pelkääjän paikaltakin kaveri oli kuskin ikkunasta ulkona, niin voi jestas, että naurettiin.
Keli Grossglocknerilla oli ihan törkeen sumuinen ja tosi huono. Pakko myöntää, et ei edes nähty Grossglockneria. Käytiin kuitenkin vaeltaas jäätiköllä ja mentiin (tietenkin) mustaa reittiä pitkin, kun "Ei se nyt niin vaikeelta näytä". Tyhmästä päästä kärsikin sitten keuhkot, verenkierto ja reidet. Vaikka oltiin vasta 2,5 kilometrin korkeudessa niin sen ilman happipitoisuuden muutokset huomas jo ihan tosissaan, varsinkin, kun noustiin kilometrin verran lähes pystysuoraa rinnettä ylös silleen vaelluksen loppuhuipennukseksi. Alas se oli kyllä paljon helpompi mennä...
Käytiin vielä hiukan kävelemässä siellä muillakin vuorilla, mutta ilma oli niin tosi huono, että ei tehnyt paljon mieli siellä ylimäärästä olla. Museossakin käytiin ja katottiin murmelivideota uudestaan ja uudestaan ja uudestaan ja...
Kun sitte lähdettiin sieltä pois, niin lähdettiin seuraamaan Villach kylttejä, ajatuksena päätyä takaisin kotiin niin pian kuin mahdollista. No eihän se nyt ihan näin mennytkään. Jossain vaiheessa huomattiin, että mitäs ihmettä, nyt nää väittää et ollaan perillä. Noh, vissiin jossain kohtaan meidän suuntavaisto petti meidät. Ajateltiin, et ajellaan kaikessa rauhassa takasin, koska toisena vaihtoehtona olis ollu kymmenen minuutin junalla ajelu, jotta päästään takasin autobaanalle. Junamatkan hinta oli 17e ja kun oltiin jo ajelemassa takasin, kuultiin, että tunnelimaksu on 10e.. Prkl. Palloteltiin siinä sit hetki ja päätettiin mennä junalla. Oli kyllä varsinanen elämysreissu. Yli kahdentoista tunnin päästä lähdöstä olin vihdoin kotona. Sitä ennen käytiin vielä syömässä Schnitzelworldissä lautasen kokosia Schnitzeleitä 5 eurolla. Suihkun jälkeen paineltiin vielä Monikan huoneeseen kaljalle ja katsomaan kuvia päivän reissusta. Aikamoista oli kyllä, mutta ilman tätä porukkaa se ei olis ollu yhtään mitään! Kahden viikon päästä aateltiin kokeilla uudestaa, jos vaikka nähtäis se itse Grossglocknerkin!
 |
| Ensimmäiseltä taukopaikalta 1990 metrin korkeudessa. |
 |
| Vähän oli sumua. |
 |
| Voi Luc. + Daniel & Pascal |
 |
| Tuolta me tultiin... |
 |
| ...ja tonne me mentiin. |
 |
| Jäätiköt, here we come. |
 |
| Fuck you global warming. |
 |
| FUCK you Global warming. |
 |
| "Jäätikköjärvi" |
 |
| Usain Bolt look-a-like |
 |
| Usain Bolt look-a-like part 2. |
 |
| Jäätä! |
 |
| Jäätikkö! |
 |
| omnomnomnom. |
 |
| Vähän oli pilveä siellä. |
 |
| Sanokaa te mitä sanotte, mut mä oon vahva. |
 |
| Siis oli kyllä niin kirkas sää, ja siellä oli viel tollanen valonheitinki, mikä piirsi siihen huipun päälle sen korkeuden. |
 |
| Sama vuori in real life. |
 |
| Nähtiin metsän eläimiäkin. Ne poseeras meille, ku pyydettiin kauniisti! |
 |
| Onks jarrut kunnos, hä? |
 |
| Tschu-tschu! Näillä mennään! |
 |
| Kreikassa ei tunneta talvirenkaita, pakkasta eikä toimivia jarruja. Hyvä homma pojat! |
 |
| Siäl me boja mennä! |
 |
| Ryhmä rämä @ Grossglockner |
 |
| Achtung Murmeltiere! |
 |
| Tää laitos pelasti mut paleltumiselta. <3 |
 |
| OMNOMNOMNOMNOM! |
Nyt taas sataa kovin vettä ja kastuin pahasti, ku tulin koulusta kotiin. Keskiviikkoon asti on luvattu sadetta, joten eipä pahemmin tarvi tuolla ulkona juoksennella enempää, kuin on pakko.
Viivi
P.S VALMENNUSKURSSI VARATTU!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti