Viikko taas takana:

Se olis sitten taas jotenkin kummasti viikko päässy vierähtämään ja mitään en ole taaskaan käynyt kirjottelemassa. Paljon on taas tapahtunut, vaikka viikkokin taas vaihteeksi on niin lyhyt aika. Jotenkin tää kirjottelu aina venyy näin pitkälle, kun on koko ajan menossa johonkin kauheella vauhdilla. Nytkin mulla on aikaa tasan 45 minuuttia ja sit jo pitääkin olla Tuulin kanssa "nostamassa rautaa" tossa salilla. Niin, siis salilla, joka tosiaan aukesi tällä viikolla, halleluja ja amen sille voimalle, joka sai sen vihdoin aukeemaan! Sauna tosin on edelleen suljettu.. Tälleen 37 päivän jälkeen alkaa vierotusoireet saunaa kohtaanki olee jo aikamoiset. Täällä sen saunan merkityksen on alkanu ymmärtää, on jotenki niin "likanen" olo koko ajan! 

Kouluviikko oli tällä viikolla ihan sika rankka. Mulla oli sen soluviljelyn syventäviä opintoja, missä me tutkittiin bakteerien pintaproteiinien vaikutusta monosyyttien muuttumiseen makrofageiksi. Oli kyllä ihan tosi mielenkiintosta, mutta tuntu siltä, että oltiin aika pitkälti siellä tyhjänpanttina, kun piti kauheesti inkuboida ja kauheen pitkiä aikoja ja sit pipetoinnit siinä välissä kesti ehkä maksimissaan 5 minuuttia ja sit taas odoteltiin ja sit taas nopeesti pipetoitiin jne. Tulokset onnistui kyllä ihan loistavasti ja sai kyllä hyvän kuvan siitä, miten bakteerit sitten vaikuttaa verisoluihin jne, joten oli tosi opettavaista! Mutta...keskiviikkonakin olin koulussa klo 13:30-18.45 ja siitä vielä junalla kotiin, joten olin täällä joskus siinä kahdeksan maissa ja voin kertoa, että puol kymmeneltä ei enää ajatus liikkunu mihinkää suuntaan, oli kyl mun päässä massa yhtä jähmeetä ku hunaja. Muutenkin, kun töihin täyty kuitenki taas joka aamu lähteä sillon puol kuuden aikaan ja olin töissä siihen asti, että koulu alko, niin oli kyllä toi keskiviikko kyllä niin raskas, että en tiiä... En pystyis kyllä täällä oikeesti koko opintoja opiskelemaan, koska näille tää on ihan normaalia...

Töissä oli kanssa tuolla kemialla viimeinen viikko tällä viikolla ja pääsin kyllä taas tekemään kauheesti kaikkea. Siisteintä oli ehkä se, että sain tehdä koko viikon itsenäisesti töitä ja jos oli jotain kysyttävää niin sitte kävin kysymässä, muuten kukaan ei "häirinny" mun työn tekoa! Torstaina oli viimeinen työpäivä, ku tunnit tuli sillon jo täyteen, ja sain viel läksiäislahjanki ja kaikkea! Nää oli kovin pahoillaan, kun lopetin siellä ja sanoivat, että olis kiva, jos menisin viel käymään ennen ku lähden Suomeen joulukuussa. Lupasin tietty mennä. Osastonhoitajaltakin sain yhteystiedot sen varalle, että haluankin tulla tänne joskus töihin!

Nää on nää näytteenottoputket täällä. Tiistaina pääsin itsekin kokeilemaan verinäytteenottoa  koulussa. On kyllä niin outo systeemi. Ei siis hankala tai vaikea, mutta outo. 

Perjantai oli siis mulle vapaapäivä. En oo tottunut sellasiin ja olin ihan jotenkin sekasin, kun ei mulla ollutkaan mitään rytmiä siinä päivässä. Nukuin pitkään, heräilin kauan, kävin salilla ja lähdin Tuulin kanssa kaupunkiin syömään Running Sushi ravintolaan, jossa siis naaman vieressä vilistää liukuhihna, jolla on vaikka mitä kaikkia japanilaisia herkkuja sushista pieniin riisi- ja nuudeliruokiin. Täällä on niin huonot bussiyhteydet, että käveltiin keskustasta sinne, ei se nyt niin kaukana ollut, mutta aikaa kului kuitenkin semmonen 40 minuuttia noin suurin piirtein, mutta sit saikin syödä ihan tunteella. Se on siis tosiaan all-you-can-eat ravintola ja taidettiin me siellä istua 1½-2 tuntia ja vyöryttiin sieltä sit ulos ja ei kun shoppailemaan! Kertaakaan mulla ei oo täällä vielä tullut sellasta oloa, että tarttis päästä shoppailemaan, mutta Tuulin kanssa sit homma toimi niin hyvin, että kulutettiin shoppaamalla syötyjä kaloreita viel melkeen 1½ tuntia. Kotiin päästessä mua odotti postilaatikossakin kirje, joka niin pelasti mun huonon päivän, siis sushin lisäksi. Sanotaan, että sen kirjekuoren sisältö oli piste ii:n päälle!

All you can eat, he said.

Omnomnom. <3

Kauppakeskusta.

Voin ainakin sanoa syöneeni puikoilla. (Vaikka mä oikeesti koko ajan söinkin, Tuuli se luovutti :-D)

Maisemia matkalla ostoskeskukseen.

Niin, kelpais mulle kyllä.

Äitiltäkin sain paketin tossa torstaina. Oli pakko saada jo lasketteluvaatteet tänne, koska en malta siinä asiassa pysyä enää housuissani, koska TÄÄLLÄ PÄÄSEE JO LASKETTELEMAAN! Ja mä niin haluan jo mennä. Tai siis kolmen viikon päästä sit ehkä, ku muillakin on aikaa. Mutta sit mä laskettelen, ja mä laskettelen..ja mä laskettelen. Nojoo, mutta joka tapauksessa, lähdin sit sitä laatikkoa hakemaan tosta herra isoherran luota ja jätin tietty avaimet sisälle. Ding Ding, 25 euroa. Thanks. Se siitä. Torstaina oli täällä tän asuntolan viralliset avaijaisetkin ja herra Bürgermeisterkin oli täällä ihan itse käymässä ja saatiin siltä lahjakassi, koska ollaan tehty niin hyvä valinta, kun ollaan tänne muutettu. Siellä oli nenäliinoja, paperia, avainnauhaa, pastilleja, Villach matkaopasta ja DVD:tä sun muuta krääsää, mutta ajatus oli hieno!

Tänään lauantaina oli sit taas maailman laiskin aamupäivä. Heräilin joskus kymmenen aikaan ja joskus puol 11 aloin miettiä, että aamupala vois tehdä poikaa. Keitin kananmunia sitten elämäni ensimmäistä kertaa kattilassa. Ei se nyt ihan menny niinku piti, ekat kaks räjähti mun kattilaan. Onneks mulla oli tekninen tuki Whatsapp:in päässä ja sain mun tokan satsin onnistumaan, vaikka mun tekninen tuki ei tuntunut tietävän oikeita minuutteja sille kananmunien keittämiselle, mut never mind, sain ruokaa! :-D Kahden aikaan lähdin Annan ja Tuulin kanssa kauppakeskukseen ostaa Annan au pair - perheen tytölle synttärilahjaa, mutta meidän reissu venui yli neljään tuntiin, kun vähän innostuttiin shoppailemaan ja syömään ja herkuttelemaan ja buah, vähän on taas ylensyönyt olo. Mutta nyt sitten Tuulin kanssa sinne salille ja sen jälkeen viiniä ja hyvää leffaa ja olis taas päivä purkissa!

Täällä on jo kaikkialla joulutavarat esillä ja joulukalenteri myynnissä, MITÄ?

Maisemat lounaalta.

Heisse Liebe ;-)

Enää muutama päivä ja sitten Markus onkin jo mun luona täällä, en enää malta odottaa, pian vois jo alkaa laskea tunteja päivien sijasta! ;-)

Viivi