Ensimmäinen koulupäivä (sydän):

Tänään oli eka koulupäivä! Jee! Oli aika hassua olla taas pitkään aikaan oikeesti luennolla. Olin viel kaiken lisäksi ihan varma, että en ymmärrä siellä tunnilla mitään, mutta toisin kävi! Meillä oli tänään isotooppi lääketieteen ensimmäinen tunti ja meidän opettaja on sellanen suhteellisen nuori ja viimeistä vuotta erikoistuva lääkäri. Jep, lääkäri, ei opettaja. Mutta pakko kyllä sanoa, että olen Suomessa törmännyt kyllä paljon pahempaankin, joten en valita! Mulla on Suomessa ollut jo isotooppi lääketieteen opinnot, mikä hiukan helpottaa täällä opiskelua, vaikken kyllä oikeen mitään muistakaan. On kuitenkin helpompi arvailla välillä niitä sanoja, kun on jo jotain hajua asiasta suomeksi. Tänään käytiin läpi kilpirauhasta ja sen toimintaa, lähinnä siis sitä, missä kyseinen rauhanen sijaitsee ja mitkä on sen tärkeimpiä tehtäviä ja mitä se hormonia se tuottaa. Lisäksi käytiin läpi kilpirauhasen sairauksia: liika- ja vajaatoimintaa ja kasvaimia. Täällä näillä tunneilla käydään kovasti läpi anatomiaa ja fysiologiaakin eikä tää oo vaan itse isotooppilääketiedettä. Toisaalta se on ihan hyvä, niin ymmärtää sitten paremmin näitä asioita. Oikeastaan mä en oikeen tiedä, miksi tän opintojakson nimi on isotooppilääketiede, kun se itseasiassa on paljon lähempänä endokrinologiaa, mutta samapa se. Ymmärsin tunnilla tosiaan kaiken, mitä tämä lääkäri meille kerto ja kirjotin paljon muistiinpanojakin, mikä tosiaan kertoo siitä, että oikeesti ymmärsin jotain! Nyt, ku hoksasin, ettei tää niin kamalan vaikeeta ookkaan (ainakaan nyt ekalla tunnilla), iski kauhee polte lähteä sinne Saksaan opiskelemaan lääkikseen. Huoh. Tuntien piti loppua tänään puol kahdelta mutta päästiinkin sit jo yhden aikaa, mikä oli aikamoinen yllätys. Mua se ei kyllä oikeestaan auttanut yhtään, kun olin luvannut kolmen maissa mennä juttelemaan meidän koulutusohjelman koulutuspäällikön kanssa. Siinä sitten availin läppärin, nautin nopeasti WLAN - yhteydestä ja odottelin, että herra koulutuspäällikkö saapuisi rakennukseen.

Vihdoin se sitten saapui paikalla ja ryntäsin heti sitte sisään, jotta pääsisin mahdollisimman pian kotiin. Homma venyi kuitenkin aika pitkäksi, kun hän olikin kotoisin Saksasta ja meillä oli sitte paljon keskusteltavaa! Hän oli myös kauheen kiinnostunut Suomen systeemeistä ja kyseli meidän koulutuksen kulusta sun muusta todella paljon. Mä sitten jossain mielenhäiriössä lupasin etsiä meidän koulutusohjelman oppisisällöt jostain englanniksi. Olis varmaan pitänyt ensin vähän tehdä tutkimusta, jos sellasia edes löytyy jostain englanniksi. Pitää varmaan lähettää itku-potku-parku sähköposti Suomeen kouluun ja pyytää joltain vähän materiaalia. Nää on täällä tosi kiinnostuneita tästä vaihtarihommasta nyt, kun oon kert ihan ensimmäinen vaihtari ikinä sosiaali- ja terveyspuolella täällä. Ja tää koulutuspäällikkö oli ihan innoissaan, että toivottavasti jatkossakin ihmiset haluis tulla tänne vaihtoon, koska he ottaa tosi mielellään! Eli nyt sit vaan kaikki joukolla tänne vaihtoon! Hän lupas järjestää mulle reissun Wienin ammattikorkeakouluun tutustumaan, jos mulla vaan on aikaa. Tietty sit sanoin heti, että tottakai mä haluan sinnekin käymään. Siellä on kuulemma koulussa labraluokat kuin oikeessa labrassa, eli siis ihan valtavat upouudet laitteet ja kaikkea. TIETENKIN mä haluan sinne tutustumaan!! Tulee vaan ajan kanssa mahdollisesti ongelmia, mut eiköhän tää tästä.

Mun luokan Christinalla oli tänään synttärit ja tunnin alussa sit muistinkin, minkä takia mä rakastin Saksassa syntymäpäiviä. Täälläkin tuntuu olevan tapana se, että syntymäpäivänä kaverit leipoo sulle ja kaikille luokkalaisille kakun ja sitä sit yhdessä mussutetaan siellä tunneilla. Täällä nää oli leiponut aivan ihania muffinsseja, nam nam nam. Ja viel, ku mullaki oli ihan hirvee nälkä, ku menin kouluu suoraa harjottelusta, niin kyllä muffinssit maistu :-)

Omnomnomnom. 

Illalla, kun pääsin kotiin, käytiin vielä Monikan (Saksa) ja Tuulin (Suomi) kanssa Lidlissä ostoksilla, koska Monikalla on täällä auto, niin on paljon helpompi tehdä suurempia ostoksia, kun noi kaupatkaan ei tässä ihan liki oo. Tehtiin kyllä varsinainen löytö Tuulin kanssa: Täällä on SIIDERIÄ?! Ei keski-Euroopassa juoda siideriä, miksi täällä on siideriä? Noh, oli sitä sitte pakko ostaa (siihen samaan syssyyn, kun ostettiin olutta, viiniä ja kuohariakin....)!

Voiko tää olla mahdollista?!

Nyt enää huominen päivä töitä ja koulua ja sitten koittaa, ah, viikonloppu. Onko mitään parempaa? Anteeksi, joo, on jotain parempaakin, koska mulle varmistu tänään, että vietän sellasen viiden päivän miniloman täällä kolmen viikon päästä, kun saan tänne maailman parasta seuraa Suomesta! ;-) Enää 20 päivää!!

Viivi