Matkan alkumetrit:

Yöllä se alkoi - hurja reissu kolmeksi kuukaudeksi Itävaltaan. Nyt muistan taas, miksi yleensä investoin matkustamiseen hiukan enemmän rahaa kuin sen minimin. Nyt nimittäin matkaa takana lähes 12 tuntia ja vielä olisi ainakin kuusi tuntia jäljellä. 

Ensimmäinen lentoki lähti ehkä epäinhimillisimpään aikaan ikinä - klo 04:45. Siinä sitte ensin kahdekstoista Turkuun, Turussa bussiin, bussista (väärään - ylläri pylläri) terminaaliin ja sieltä sitten Check in - tiskin kautta kahdeks tunniks odottelemaan lähtöä Riikaan. Tässäkin tulee taas yksi syy, miksi sitä voisi joskus ymmärtää iskeä vähän enemmän rahaa tiskiin, kun varailee lentoja: Riikaan lennettiin sellasella pienen pienellä ja hyvin kiikkerän tuntusella potkurikoneella. Voisin väittää, et se lasku Riikaan ei ollut kyllä pehmeetä nähnytkään. Uni tuli kyllä tunniksi ja olisin niin voinut jäädä sinne koneeseen nukkumaan.

Riikasta sitten lähes tulkoon suoraan seuraavaan koneeseen - määränpäänä Wien. Siitä lentomatkasta ei voi kyllä valittaa, sillä nukuin sekä nousun, että laskun. Propsit siis lentäjälle, oli aika äijä! Nyt sitten täällä Wienin lentokentällä käytän ilmaista nettiä, koska kaikessa pitää säästää ja Coca Cola zero - pullokin oli niin törkyhintanen. Lento Klagenfurtiin lähtee Suomen aikaa klo 14:10 ja kello tosiaan on nyt sen 10:20 sitä Suomen aikaa. Hienoahan täällä on istua - toki toki, en valita - mutta siinä vaiheessa, kun naaman edessä on se taulu, josta näkee, milloin mikäkin lento lähtee ja mistä portilta, ja siinä on mennyt tähän mennessä jo kolme lentoa Klagenfurtiin ja 14:10 asti on vielä kovin paljon aikaa, niin alkaapi jokseenkin tattia pukkaamaan otsaan. Tässä siis kolmas syy, miksi oli kannattanut investoida vähän enemmän rajaa näihin lentoihin, tai sitten olisin vaan voinut mennä junalla täältä Wienistä eteenpäin. Mutta nyt nautitaan lentokentästä.

Matkalaukunkin nämä tampiot ovat mahdollisesti jo onnistuneet hukkaamaan. Ainakaan se ei mun käteeni osunut tuolta matkatavarahihnalta. Sinäänsä, että olishan sitä inhottava ollu täällä vedellä perässään, kun se kuitenkin aika kirurgisen tarkasti painoi 20,0 kg. Sinäänsä, että mulla on luottokortti käsimatkatavaroissa ja pärjännen siis sen voimalla, kunnes se laukku joskus luokseni eksyy. Surullisin osa tässä kuitenkin on se, ettei siinä laukussa missään lue, että kenen moinen laukku saattaisi olla, tai minne se mahdollisesti olisi matkalla. Jos ei siis lasketa sitä AirBalticin kaunista valko-vihreää lappua, jossa lähtöpaikkana lukee HEL. No, ehkä Fonecta Finder auttaa ihmisiä saattamaan mut ja mun laukun jälleen turvallisesti yhteen. Silti kovasti kyllä tässä toivon, että se laukku olisi jotenkin vaan siirtynyt jo odottamaan sitä seuraavaa lentoa ja kaikki olisi hyvin. Tässä siis jo neljäs syy, miksi olisi kannattanut satsata enemmän rahaa näihin lentoihin...

Klagenfurtista pitäis sitten saada juna Villachiin, mikä ei nyt pitäis olla mikään kauheen vaikea homma, mutta onhan siinäkin muutama kohta, missä voi onnistua mokaamaan. Siellä sitten taksiin ja hostellille! (Ensin toki ajattelin kävellä sen 20 minuuttia siitä rautatieasemalta sinne hostellille, kunnes totesin, että varmin tapa päästä perille on investoida nyt vihdoin ja viimein sitä pirun rahaa...)

Matka siis jatkukoon, kun on jatkuakseen,

Viivi